17.10.2012

Vaaka - kaveri vai vihollinen?

Tästä samasta aiheesta mietin jo tämän projektin alussa. Ainakin itselle tämä vaaka-asia on aika keskeinen osa elämää tällä hetkellä. Toki se on aina ollut mutta ei niin tärkeä kuin nyt. Ennen kävin vaa'alla ihan silkasta tottumuksesta, vaa'an lukemalla ei ollut väliä. Yhtä iso se oli lähes aina, yleensä jopa koko ajan suurempi. Selvisin siitä olankohautuksella.
 
Edelleen käyn vaa'alla päivittäin, ehkä ei kannattaisi. Tänä aamuna taas aamuna alkoi sillä, että kävin vaa'alla ja siitäkös mieli musteni kun lukema oli vain 100 g vähemmän kuin viikko sitten punnistuspäivänä. Siksi alkoi jo ahdistamaan huominen punnituspäivä, tulos tulee mitä ilmeisimmin olemaan huono.
 
En tiedä, etsinkö alitajuntaisesti syytä lopettaa tämä elämäntapamuutos ja palata entiseen turvalliseen oloon, ilman tuskaa vaa'an lukemista. Koen, että epäonnistun koska ahertaminen ei tuota tulosta. Joten miksi kiduttaisin itseäni päivittäin kahden tunnin lenkeillä? En missään tapauksessa ole lopettamassa tai luovuttamassa, käyn vain sisäistä kamppailua itseni kanssa pettymyksistä.
 
Tiedän kyllä saavuttaneeni jo paljon, mittanauha ja osa vaatteista sen kertoo. Tänäänkin laitoin ulos lähtiessäni vanhat housut jalkaan, ja ne tippuivat jalasta vaikka vetskari ja napit oli kiinni. :D Mutta silti ajattelen, että vaa'an lukema on se absoluuttisin totuus?!
 
Toisaalta pitäisi oppia ajattelemaan sitä mieluista lopputulosta, joka toivottavasti tulevaisuudessa odottaa. Eikä niin kiinnittää huomiota jokapäiväiseen painonheittelyyn. Voi, sen kun osaisi. Tähän ei taida löytyä mitään ratkaisua koska luulen, etten pysty olemaan poissa vaa'alta, tulen edelleen käymään siinä lähes päivittäin. Ennemminkin tulee minun harjoitella oman mielen kanssa toimimista, oppia käsittelemään pettymyksen yms. tunteita.
 
 
Kuvat
 
No enivei, huomenna mennään vaa'lle näytti se mitä hyvänsä. :)

9 kommenttia:

  1. Voi kuule, mä painin ihan saman asian kanssa koko ajan. Olen ihan riippuvainen vaa´alla ramppaamisesta ja sitten ne tulokset määrittää mun päivän mielialaa. Tänäänkin paino oli noussut ja kauhulla odotan huomista punnituspäivää. Sitten tulee ihan epäonnistujafiilis, vaikka tavallaan tajua että tämä on pitkä projketi ja että paino jumittaa aina välillä.

    Jos vaan pystyisin, niin kävisin vaa´alla tyyliin kerran kuussa. Mutta kun joka aamu on ihan pakko tarkastaa tilanne :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan on samat ajatukset mulla. Toivottavasti on ohimenevää, ja joskus ei tuo vaaka olisi niin isossa osassa elämää. :) Tsemppiä! :)

      Poista
  2. Sama täällä, joka päivä pitää käydä puntarilla - yleensä se 3 kertaa päivässä. Tää postaus kyllä antoi pientä inspiraatiota ja ideaa, että voisi pitää puntarittoman marraskuun :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tulee käytyä kerran aamuisin, päivän mittaan en uskalla enää käydä kun yleensä paino tahtoo nousta iltaa kohden. Tuo voiskin olla hyvä ajatus! :D

      Poista
  3. Tässä on yksi syy miksi en enää itse käy vaa'alla juurikaan.. masennun heti jos tulos ei ole hyvä ja sitten rupean syömään :s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun itekki pystyis olemaan käymättä. Tai edes vaikka vain kerran viikossa. Ehkä jos vaa'an heittäin menemään niin ei ois millä käydä enää.. :)

      Poista
  4. Mulla ei puntari toimi ja kieltäydyn ostamasta siihen uusia pattereita. Sen sijaan käyn puntarilla kerran viikossa terkkarin luona ja on kyllä parempi näin, koska muuten itsekin hyppäisin sillä jatkuvasti. Joskus oon yrittänyt ratkaista ongelmaa esim. nostamalla vaa'an kaapin päälle tai työntämällä sen niin kauas sängyn alle, ettei siinä voi vaan ohimennen käydä tai ole jatkuvasti näkyvillä, jos kyseisen vempaimen sattuisikin hetkeksi unohtamaan. Kyllä sekin toimii jollain tasolla, vaikka ei täydellisesti.

    Vähän kyllä pisti silmään tuo itsensä kiduttaminen lenkkeilyllä. Eikö olisi parempi etsiä liikkumismuoto, joka ei tunnu kidutukselta, kuten vaikka pyöräileminen tai uiminen tai vaikka jooga tai kahvakuula tai crosstrainer tai punttis tai mitä näitä on? Tai lyhentää lenkkiä niin, ettei tunnu kidutukselta? Kokemuksesta kun voin sanoa, ettei liikunta, joka tuntuu vastanmieliseltä, tule kestämään loppuelämää, koska ei sitä kukaan viitsi kidutta itseään loputtomiin. Vähän sama kuin ainaisella nälällä ei voi pysyvästi laihtua, kun ihan varmasti jossain vaiheessa sitten mässää, kun nälän hallinta pettää. Nimim. kokemuksen syvä rintaääni.

    Mutta tosiaan, pudotus on pudotus ja tärkeintä, ettei ainakaan painoa takaisin tule, eiks je? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä jätän uudet patterit ostamatta kun vanhat ovat kuluneet loppuun. Tiedän, ettei mulla toimisi vaa'an piilotus, jo pelkkä tieto olemassaolosta saisi käymään siinä. Terkkarin kanssa oli puhetta viikoittaisesta punnituksesta, saa nähdä.

      Kaikki liikunta on ollut mulle "kidutusta" ja edelleen on sitä suurimmaksi osaksi. En ole oikeastaan koskaan tykännyt liikunnasta ja siksikin olen lihava. Mutta toivon, että jonain päivänä saan liikunnasta sen hyvänolon tunteen, joka ennen tuli mässäilystä. Kokeilen eri lajeja, jotta löytyisi se mieluinen ja joka ei tuntuisi "kidutukselta". Suuri merkitys on myös tällä painolla, koska lihavana ei vain yksinkertaisesti jaksa tehdä kaikkia niitä asioita joita haluaisi.

      Yleensä päätän ennen lenkkiä minkä reitin kierrän, ja sen myös teen. Jos teenkin lyhemmän lenkin, koen epäonnistuneeni ja antaneeni sillä kertaa periksi. Tottakai lenkin jälkeen on aina hyvä olo. Kidutus sanana on vahvasti minulta ilmaistu, koska toisaalta pidän siitä, että liikunta tuntuu kropassa, jolloin tiedän tehneeni jotain. :)

      Tavoite tosiaan olisi se, ettei paino tule takaisin vaan tippuu vaikkakin sitten pikku hiljaa. ;)

      Poista
  5. Mä olen käynyt vaa'alla vaihtelevasti, välillä joka päivä, välillä tyyliin kerran puolessa vuodessa. Vaaka ahdistaa, sen lukemat pelottaa ja saavat lannistumaan. Niinpä olen minäkin miettinyt heivata koko vehkeen huis veks ja ottaa tilalle mittanauha. Kerran viikossa ottaa vyötärönympärys. Tai sitten jättää kokonaan kaikki mittaaminen pois ja syödä vain terveellisesti ja liikkua. Mutta tuossa jälkimmäisessä vaihtoehdossa epäilen sitä, että mahdollinen painon paikallaanjunnaaminen / nousu jää huomaamatta. Vaikeeta, vaikeeta...
    -Elliska-

    VastaaPoista