Viimeiset herkkutunnustukset

Kuvat kertokoon kaiken.

Sen verran selitystä, että osa näistä on loppuvuoden satoa, mutta osa taas on mennyt tämän vuoden puolella. No, josko huomenna olisi se päivä..

25 kuvaa alkuviikosta

Tässä muutama kuva alkuviikon reissustamme Ruottin puolelle. Paikka oli ihanan rauhallinen maaseutu. Sää ei oikein suosinut mutta kyllähän me suomalaiset olemme tottuneet siihen, että +7 astetta on ihan ok kesällä. :D

Kerran jopa aurinko pilkahti. :)

Kaupan päälle saatiin maatilan tuoksut. ;)

Ihania vanhoja tavaroita ja yksityiskohtia tuolla oli. Vaikka itse olen henkeen ja vereen kaupunkilaisihminen, en voi kieltää etteikö rauhallisuus ja luonnonläheisyys ole rentouttavaa ja sielulle mielekästä. :)

 

Ja sitten näitä ruokajuttuja. Itsellä ainakin lomilla ja reissuille menee joku eri moodi päälle. Silloin "saa" herkutella ja syödä tuhdimmin. Ja saakin, ei siinä mitään mutta tahtoo mennä överiksi sitten. Annan itselleni luvan syödä lähes kaiken mikä on syötävissä. :) Tästä taas huomaan, etten ole saanut suhdetta ruokaan vielä korjattua normaaliksi. Jos se nyt koskaan on mahdollistakaan.

 

Mutta joo, kolme reissupäivää koostuivat pizzasta, jäätelöstä, hampurilaisista, makkarasta, pihveistä, majoneesiin upotetuista salaateista (huomasin juuri, että mitään kasviksia yms. ei tullut koko reissulla syötyä, jos ei ota huomioon pizzabuffetissa ja hampurilaisen välissä syötyjä), juustoista, vaaleasta leivästä, sipseistä, kekseistä, limukasta ja.. olikohan siinä kaikki.

 Käytiin myös katsastamassa vanhaa kaupunkia:

Kyllä minussa jotain eräpirkkoa ihan selvästi on kun sain kaatosateesta huolimatta nuotion sytytettyä. :D

Det var det. :)

 

What's up?

Paleleeko ketään? ;D Täällä päin on ainakin saanut hikoilla ihan kiitettävästi, ilman liikuntaakin. Viime päivät on mennyt töissä ja koko viikonloppukin menee. Mutta kesäloma lähenee vuoro vuorolta. :) Alla muutama kuva viime päivistä.

Siskonmakkarakeitto. Tätäkin meni ennen kattilallinen ihan heittämällä (jossa oli noita siskoja ainakin 800g). Nyt riitti hyvin yksi lautasellinen. Vaikka hyväähän se on edelleen mutta mahan ollessa täysi, lopetan syömisen siihen.

Kaverin kanssa tuli käytyä yksi päivä yksillä. :) Ja minulla se jäi yhteen koska olin autolla liikenteessä. :)

Ja tässä taas ylpeyttä herättävä kuva.. NOOOT! Koko päivän kaupungilla kierrellessa ja lähes pilkkuun asti kaveria kyyditessä, en pystynyt enää kieltäytymään mäkkäriruuasta nälän ollessa niin suuri. Ähh, ja mikä olo tämmöisen annoksen jälkeen... Miksen edelleenkän pidä laukussa mitään hätävaraa mukana.. Mitä te kannatte laukussanne hätävarana?

Neliapilaa etsimässä. :)

Viime aikoina vuosina, olen panostanut itseeni todella vähän, niin sisäisesti kuin ulkoisestikkin. Mutta nyt olen halunnut käyttää siihen enemmän aikaa. En edes muista milloin olisin viimeksi lakannut kynnet, saati varpaan kynnet. Nämä pienetkin asiat vaikuttavat suuresti omaan mielialaan ja tuntemukseen omasta "viehättävyydestä". :)

 Kaupan tiskiltä valmista ceacar-salaattia (ilman oliiveja). Salaatinkastiketta myyjä laittoi vähän turhan paljon. Toki sen voisi jättää pois ja laittaa sitten itse vaikkapa pelkkää öljyä. :)

Kasvissosetta eiliseltä päivältä. Niin hyvää, helppoa ja kevyttä. :)

:)


Penni ajatuksistasi

Juhannuskin tuli ja meni, onko se nyt niin että on menty yli keskikesän? :) Alkoiko monella kesäloma juhannuksesta? Itsellä meni pyhät töissä, joten ei ollut vaikeuksia suunnitella mitä tekisi. Nyt kuukauden rutistus ja kesäloma alkaa, jippiii! :)

Motivaation kanssa on ollut ongelmia jo pidemmän aikaa, ehkä se on tämä kesä ehkä laiskuus ehkä joku muu. Monesti on käynyt luovutus mielessä ja periaatteessa olen osittain luovuttanut kun olen antanut itselleni luvan nauttia herkuista lähes päivittäin. Mutta, nyt on aika palata arkeen ja siihen mitä haluan elämältäni. Terveyttä ja hyvää oloa. Nyt olen saanut herkuteltua jo varmaan loppuvuoden edestä mutta en siltikään jatkossakaan kiellä itseltäni kaikkea. Vaan yritän löytää hyvän balanssin elämään, niin henkisesti kuin fyysisestikkin.

Viimeaikasen alakulon taltuttamiseksi päätin antaa aikaa ja hemmottelua itselleni. Kävin kauneushoitolassa elämäni ensimmäisessä kasvohoidossa ja samalla otin ensimmäiset ripsienpidennykset. Ah, ihanaa luksusta. :) Kävin myös shoppailemassa uusia vaatteita ja vielä solariumissa  ottamassa aurinkoa. ;) Ja kyllä, olo koheni huomattavasti. Kyllä hymy irtoaa ihmiseltä herkemmin kun itse voi paremmin ja on tyytyväisempi itseensä. :) Aina sen itsensä palkitsemisen ei tarvitse liittyä ruokaan tai syömiseen.

Nyt olisi edessä muutama vapaapäivä, ja aion nauttia helteestä (olen sen tilannut :D ) ja salillekkin haluan päästä. Miksi en pääsisi, itsestä se on kiinni. ;)

Rakas koirani. Jos mikään muu elämässä ei saa hymyä aikaiseksi, koirani sen tekee. Olen aikoinani ottanut koirani kun sairastuin vakavasti. Nytkin tulee ihan kyynel silmään kun ajattelen kuinka paljon olen saanut elämänhalua takaisin hänen vuokseen. Niin silloin sairaudesta selviämisessä kuin nykyäänkin. Niin pyyteetöntä ja varauksetonta välittämistä. ♥

Mukavaa ja helteistä viikkoa kaikille! :)
 

Kaikkea muuta kuin terveellinen vappu

Oksettaa, ahdistaa, ärsyttää, PIIPttää... En tiedä mikä on taas iskenyt. Tunnistan tällä hetkellä ne samat tunteet ja olotilan, joka on aina ollut laihdutuskuurien päättymisessä (vaikken tätä nykyistä laihariksi haluakkaan kutsua). Olen saavuttanut jotain, ja sitten annetaan taas mennä vanhalla kaavalla. Vaikka olenkin syömisten suhteen pysynyt suht hyvin ruodussa (liikunnasta en edes mainitse), niin silti olen jollakin ihme luovuttamis - moodilla liikkeellä.

 

Sorrun entistä helpommin herkkuihin, en tällä hetkellä pysty niitä vastustamaan. Ja sitten kun sorrun, sorrun kunnolla. Just niinkuin ennen vanhaan. Ostan kaikkea ja paljon.

Minäkin kun muutkin. Tällä ajatuksella menin Heselle. En pystynyt vastustamaan koska kaikki kaverit ostivat herkkuja ja enhän minä halua ainoana syödä salaattia?! Ei sillä, etten olisi salaattia voinut syödä koska kaverit tietävät elämäntapamuutoksestani mutta valkoisella valheella kerroin, että tänään voin syödä vapaasti. Kuuluu muka ohjelmaani,  tänään on vapaasyöntipäivä. .

No joo, kerrosateria mukaan ja syömään. Ällöttävää, ei olisi jaksanut koko ateriaa, mutta pakotin itseni syömään sen. Tämäkin juuri niin kuin ennen. Vaikkei maistu, se on silti syötävä. Sairasta jos ilkeästi sanoisin itselleni.

Ja sitten jälkiruokaan. Kun muutkin. Autonrenkaat vinkuen Makuuniin. Iski paniikki. Mitä ostan kun mitään ei tee mieli. Pakko jotain, apuaaa. Jotain sitten tarttui pussiin. Miksi ihmisen on pakosta ostettava jotain? Ostin varalta, jos vaikka illalla sattuisi tekemään mieli.. Hölmö! Tällä hetkellä nuo karkit on kaikki vielä syömättä. Kun ei oikeasti tee mieli! Päätin, että heitän ne roskiin. Muuten ne kummittelee kaapeissa. Ja ne Mariannetkin on syömättä. Taidampa heittää nekin pois.

Jälkiruoka nro 2. Käytiin kaupassa, ja Bebet olivat hyvässä tarjouksessa. Pakko oli ostaa?! Miksi ihmeessä?? No nämäkin on vielä syömättä. Roskiin menee.

 

En kuitenkaan ole missään tapauksessa luovuttamassa mitään saati palaamassa entiseen. Joku ihme väsymys - masennus on nyt menossa. Joten eiköhän tämä tästä. :)

 

Onko muilla tunnustettavaa vapun syömisistä? ;)