Tällä hetkellä koen suurta myllerrystä aivoissani. Ajatuksia on moneen suuntaan, kun vain kerkeäisi kiireiltä niitä kirjoittamaan asti :) Mietin ja pohdin monia asioita, mennyttä, nykyhetkeä ja tulevaakin. Otsikon ajatus lähti liikkeelle tänään nauttiessani aurinkoisesta säästä (ikkunan läpi töissä :D ), ja aatoksesta tulevasta kesästä. En valehtelematta muista kuinka monta kesää sitten painoin näin vähän, saati sitä milloin olen kesällä pitänyt muuta vaatetta kuin pitkähihaista puseroa ja pitkiä housuja.
En nytkään tunne olevani valmis kesävaatteisiin, siksi kesä jopa vähän pelottaa. Piiloudunko edelleen kesällä vaatteiden alle. Olenhan kuitenkin vielä reilusti ylipainoinen. En ole ollut koskaan hameihmisiä, joten housuilla mennään kesälläkin mutta ehkä olisi kiva pukeutua lyhythihaisiin puseroihin tai jopa hihattomiin. Ja voin väittää, että ihminen kantaa itsensä paremmin ja varmemmin kun vaatteet ovat kantajalle sopivia ja itselle mieluisia. Vai? :)
Vaatteiden lisäksi mietin ihmisen ulkoista kauneutta, niin luonnollisena kuin laitettunakin. Kaikki ihmiset ovat kauniita mutta kuinka moni kokee itsensä kauniiksi? Kuinka moni ylipainoinen kokee itsensä kauniiksi? Arvostan suuresti ylipainoisia, jotka sanovat rehellisesti olevansa omasta mielestä kauniita. Ihailtavaa. Mutta miksi lähtökohtaisesti ylipainoisen pitää tuntea itsensä rumaksi tai ainakin rumemmaksi kuin normaalipainoiset?
En voi kieltää, etteikö uusia ihmisiä tavatessa ulkonäkö ole yksi iso asia mihin kiinnitetään ensimmäisenä huomio, ei kukaan ensitapaamisella ole kiinnostunut sisäisestä kauneudesta. Mutta monesti ulkonäkö ja ulkomuoto antaa ennakkokäsityksen tai ennakko-odotuksen ihmisestä. Omasta kokemuksesta voin ainakin sanoa, että jo pelkästään lihavuuden vuoksi monet ihmiset eivät ole halunneet tutustua minuun. Miten he voivat luulla, että olen vaikkapa tylsä, tyhmä tai huonoa seuraa jos olen ylipainoinen? En ole siis tutustumisen arvoinen kokoni vuoksi? Hukkuuko kauniit ylipainoiset normaalipainoisten joukkoon vain pelkästään ison kokonsa vuoksi?
Ulkonäköasioissa itse pidän ruskettuneesta ihosta, se on mielestäni itselläni kauniimman näköistä kuin valkoiset kintut. Olenkin yleensä käynyt muutaman kerran ennen kesää solariumissa. Mutta viime vuosina en ole enää jaksanut kiinnittää siihenkään asiaan huomiota. Ja toisaalta empä olisi edes viitsinyt mennä mihinkään solariumiin, liekkö olisin mahtunut sinne sisäänkään.. Mutta nyt taas tuntuu, että olisi kiva saada vähän väriä pintaan ennen sitä Tallinnan reissua. En tiedä viitsinkö mennä, hävettää edes ajatella mitä muut miettivät. Miksi edes ajattelen näin? Tässäkin kohtaa tulee vain mieleen ajatus, että ei ylipainoisten kannata mihinkään ulkonäköön panostaa..
Normaalissa arjessa en hirveästi meikkaa yms. mutta ulos lähtiessä tykkään laittaitua ja tykkäisin pukeutuakkin mutta ennen ei juuri vaatteissa ollut valinnanvaraa. Nykyään onneksi on jo enemmän vaihtoehtoja. :) Monesti kuitenkin on käynyt niin, että laittautuminen on ollut turhaa kun häpeä omaa kokoa ja lihavuutta kohtaan on ollut niin suuri enkä ole kokenut kauniiksi mistään kohtaa.
Kyllähän ylipainoisellakin on oikeus kokea itsensä kauniiksi, oli se sitten tuntemus luonnollisesta kauneudesta tai esim. itsensä korostaminen meikkauksen tai vaatevalintojen avulla. Ja mielestäni jo pelkkä sisäinen kauneus pitäisi saada ihmisen tuntemaan itsensä kauniiksi. :)
Vitsit, pitäisi vaan osata nauttia elämästä eikä tuhlata aikaa tämmöisiin turhanpäiväisiin miettimisiin! Meillä on vain yksi elämä elettävänä, ja siitä yhdestä pitäisi tehdä ainutlaatuinen ja ikimuistoinen! :)
Tässäpä taas muutama ajatus sekavana tekstinä. ;) Mitä mieltä te olette näistä asioista?
