Olenko onnellinen normaalipainoisena?

Juttelin tässä yksi päivä minulle läheisen ihmisen kanssa. Hän kysyi, että luulenko laihuuden ratkaisevan kaikki ongelmat ja epäkohdat elämässä sekä elämän olevan silloin parempaa?? Aloin miettimään asiaa.

Miksi aloin laihduttamaan? Miksi halusin muuttaa elämääni? Mikä elämässäni oli huonosti? Muun muassa näitä kysymyksiä olen pyöritellyt mielessäni.

 

Niin kuin varmasti moni muukin ylipainoinen, minäkin, olen yrittänyt  laihduttaa kymmeni ja taas kymmeniä kertoja. Siinä onnistumatta. Epäonnistuminen johtaa entistä syvempään sykkyyteen ja syömiseen. No, mikä tällä kertaa sitten olisi toisin. Miksi tällä kertaa onnistuisin?

Tällä kertaa aloittaessani elämäntapamuutosta, koin että elämäni on enemmän hallinnassa kuin aiemmin. Moni asia oli hyvin ja pystyin keskittymään siihen, että pystyisin muuttamaan elämääni. Olenkin nyt tämän viimeisen seitsemän kuukauden aikana muuttanut elämääni, voisin jopa sanoa, huomattavasti. Paino on pudonnut lähes 30  kiloa (jeeee :D ) ja olen pikku hiljaa kasvattanut itsetuntoani ja tervettä tyytyväisyyttä itseeni.

Ihan viime päivinä olen saanut kuullu useita kertoja, että olen laihtunut ja muuttunut edukseni. :) Nämä ovat tietysti mukavia asioita kuulla. Ja nyt kun muutkin sen huomaavat, en voi kieltää ettenkö itsekkin sitä huomaisi. Tietysti toivon, että niin minä itse kuin muutkin olisivat tästä muutoksesta iloisia.

Tämä läheiseni esittämä kysymys/kommentti laittoi kuitenkin miettimään, että miksi näin luulisin käyvän. En hae laihtumisellani mitään maailman parannusta tai mitään muutakaan maagista. Haluan olla terve, ja monesti terveyteen liittyy myös painonpudotus. Haluan oikeasti elää elämääni tyytyväisenä siihen. Miksei edes lähimmäiseni tue minua? Onko se kateutta vai mitä?

Voin kyllä rehellisesti sanoa, että tulen varmasti olemaan onnellisempi normaalipainoisena kuin lihavana. Olen sitä jo nyt. Mutta laihuus tai normaalipaino ei takaa täysin huoletonta ja muutenkaan täydellistä elämää. Miksen saisi näyttää onnellisuuttani? Miksen saisi näyttää kuinka tyytyväinen olen saavutuksiini ja tavoitteiden täyttymisiin?

 

Kuitenkin edelleen huono itsetuntoni estää näyttämästä sitä oikeaa ja aitoa iloisuutta ja tyytyväisyyttä saavuttamiini muutoksiin. Ehkä senkin aika on joskua. Aina kaikki positiivinen muutos omassa elämässä ei ole samaa myös muille.

Näitä kysymyksiä voisi pohtia tunti kaupalla, tässä niistä muutamia. :) Kaikesta huolimatta sisälläni on paljon iloa ja riemua jo saavuttamastani. Ja sitä riemua ei voi kukaan estää. :)

 

Kuvituksena tämän päivän auringonlaskua meren äärellä. :)

Terveys - itsestäänselvyys?

Olen viime aikoina miettinyt paljon terveyttä ja sitä, miten terveyttä itse arvostan. Hyvä terveys on meille itsestäänselvyys. Ainakin niin kauan kunnes terveyteen tulee kolhu. Itse voin rehellisesti sanoa, etten ole vuosiin jos koskaan kiinnittänyt huomiota tai hoitanut terveyttäni. Ja tämän välinpitämättömyyden lopputulosta olenkin teille jo kuvin ja tekstein kertonut.

 

Itseaiheutettu lihavuus ja siitä johtuvat sairauden ovat kyllä peiliin katsomisen paikka. Miksi hankkia tarkoituksella sairauksia? Olen ollut onnekas, etten ole sairastunut koskaan mitään suurempaa tai ollut missään onnettomuuksissa yms. Vain lihavuus on tuonut minulle paljon erilaisia sairauksia. Korkea verenpaine, kohonnut kolesteroli, diabetes.. Näistä kolme ensimmäistä ovat täysin lihavuudesta johtuvia, masennukseen liittyy lihavuuden lisäksi muutakin. Jatkuvat pää-, niska-, selkä-, hartia- ja polvikivut johtuvat huonosta fyysisestä kunnosta ja ylipainosta. Nämäkin vaivat olen hoitanut pois päiväjärjestyksestä särkylääkkeillä, tähän asti.

 

Enhän minä tietenkään silloin kun suuhuni lappasin roskaruokaa, karkkia, pullaa, keksejä.. miettinyt sairauksia, olin erittäinkin terve omasta mielestäni. Ja enhän minä, siis minä, koskaan sairastu mihinkään. "Syön nyt nämä herkut tästä ja huomenna katson taas tarkemmin mitä syön." Näin kun miettii vuosia, niin siinä ajassa kertyy painoa ja sairaudet etenevät.

 

"Mikä ihmeen diabetes tai kohonneet rasva-arvot? Koska en näe niitä konkreettisesti, joten niitä ei ole. Painon näen ja sitä on nyt jonkun verran kertynyt, mutta saan kyllä sitä pudotettua." Jälleen fiksuja ajatuksia minulta aikoinaan. Edes se, että lääkäri totesi sairaudet ja määräsi lääkkeet diabetekseen, verenpaineeseen ja korkeaan kolesteroliin sekä myöhemmin masennuslääkkeet, eivät saaneet minua tavoittelemeen terveellisempää elämää.

 

Vasta nyt (onneksi edes nyt) tämän elämäntapamuutoksen myötä olen alkanut tavoittelemeen hyvää terveyttä ja muutenkin hyvää oloa. Ja  nyt vihdoin ja viimein olen oppinut arvostamaan terveyttäni ja haluan ehdottomasti tehdä kaikkeni, että olisin loppuelämäni mahdollisimman terve.

 

Oman terveyteni koheneminen on lähes suhteessa kilojen karisemiseen. Jo nyt, vaikka matka on vasta alussa, terveyteni on parantunut huikeasti. Olen saanut diabetekseni siihen kuntoon, että lääkkeet olen lopettanut jo aikaa sitten. Kolesterolista on ensi kuussa kontrolli ja todennäköisesti saan tämänkin lääkkeen lopettaa kokonaan. Sekä verenpaineeni on kunnossa, ei lääkkeitä siihenkään! :) Mielialalääkettä syön enää lähinnä tasaisen unen turvaamisen vuoksi, halutessani saisin lopettaa senkin.

 

Suurta huolta ovat itselläni aiheuttaneet myös erittäin epäsäännölliset kuukautiset. Ennen (paaaljon kevyempänä) kiertoni oli lähes päivälleen säännöllinen, nyt viimeiset vuodet ovat menneen lähinnä vuotisilla eikä kuukautisilla. Tämäkin on seurausta ylipainosta. Välillä söin e-pillereitä, että kierto oli normaali mutta nekin lopetin jo kauan aikaa sitten. Mutta nyt tällekkin saralle kuuluu hyvää. Toistaiseksi olen saanut (en edes laita tähän että joutunut koska olen tyytyväinen että ne tulevat) säännöllisesti kerran kuukaudessa olla luvan kanssa pahalla tuulella. ;D

 

Vaikeuksien kautta sain arvostuksen omaa terveyttäni kohtaan. Olen tyytyväinen, että olen vihdoin herännyt tekemään asioita, jotka auttavat voimaan paremmin. Mielestäni terveys ei todellakaan ole itsestäänselvyys! Vai mitä mieltä olette? :)

 

Pitäkää itsestänne ja terveydestänne huolta. Jos tunnet, että voit huonosti - mieti mitä sinun tulisi tehdä että voisit paremmin ja tee niin! :)

 

p.s. Just tulin salilta! Ihanaa päivää kaikille! :) 

Sä oot laihtunut - osa 2

Aika tarkkaan kuukausi sitten kuulin nämä sanat ensimmäisen kerran. Nyt oonkin jo kuullut tämän useammin. Lähes jokainen työkaveri on maininnut asiasta. Vaikka heitä tulee nähtyä lähes päivittäin, näkevät he muutoksen. Tämä on niin outoa! Ja vielä oudompaa minun ajatusmaailma tästä asiasta. Olen ujo ihminen enkä tykkää olla huomion keskipisteenä, vaikka olekin horoskoopiltani leijona. :D No mutta, kun minulle tämä lause sanotaan niin sen tuntuu että jotenkin hävettää tai nolottaa. Vaikka hyväähän he kaikki tarkoittavat. Mutta kun huomio keskittyy minuun, se tuntuu ahdistavalta. Joskus saatan jopa miettiä, että kumpa en olisi muuttunut, ettei kukaan sitä huomaisi. Oikeasti olen tietenkin tyytyväinen tapahtuneeseen muutokseen, en vain siitä huomiosta tykkää.

 

Tämäkin asia on varmasti sidoksissa itsetuntoon, jota ei tällä hetkellä juuri ole. Jospa se tästä kasvaa kun oikeasti saa lähes päivittäin positiivista huomiota eikä aina vain sitä negatiivista. :) Tänään huomasin aika erikoisesta asiasta, että olen pienentynyt. Kävin aamulla kumpparit jalassa koiran kanssa ulkona, ja huomasin, että ne kumpparit menivät kunnolla jalkaan eivätkä jääneet tuohon nillkojen kohdalle sillain ryppyyn, hoksaatteko? Eli jotain muutosta on tapahtunut edes sitten nilkoissa ja pohkeissa. :D

 

 

 

Iltalenkilläkin tuli käytyä, hieman rauhallisemmalla tahdilla kuin eilen. :)

 

 

 

 

Hyvää yötä!:)

Mietteitä lihavuudesta ja normaalipainosta

Silloin tällöin mietin tilannetta, jossa olisin jo normaalipainoinen. Laiha en halua olla mutta normaalipainoinen. Miten se vaikuttaa elämääni ja mikä on silloin muuttunut? Ehkä on tyhmää mennä asioiden edelle mutta paljon tulee asioita pohdittua. Ja tokihan ylipainoiset ihmiset (ainakin minä) monesti miettivät erilaisia tilanteita, miten ne tulisi hoidettua jos olisikin normaalipainoinen.

Itsellä tulee ainakin ensimmäisenä mieleen sosiaaliset tilanteet, joiden toivoisin parantuvan normaalipainon myötä. Tietenkään ei mene niin, että sosiaalisuus = normaalipaino, vaan tässä tarkoitan sitä, että uskon ja toivon, että painon pudotuksen myötä itsetuntoni kasvaa ja näin pystyn toimimaan sosiaalisissa tilanteissa luontevammin. Haluan saada takaisin itsetunnon ja uskon itseeni. Lihavana olen jotenkin aina sillä asenteella liikkeellä, että anteeksi anteeksi että sanoin jotain, enkä uskalla puolustaa esimerkiksi omia mielipiteitäni. Haluaisin uskaltaa olla minä. Haluan kuitenkin olla normaalipainoinen oman itseni takia, en muiden.

Haluan muiden ihmisten suhtautuvan minuun hyväksyvästi, enkä säälien tai karttaen. Haluan, että ihmiset puhuvat myös minulle eikä aina seurassa olevalle kaverilleni koska hän on normaalipainoinen. Haluan, että minulle ei naureta tai jopa huudella perään solvauksia.

Lihavia ihmisiä monesti moralisoidaan. Oletetaan, että lihava ihminen ei ole pitänyt itsestään huolta, koska on päästänyt itsensä lihavaksi. No, niinhän se toisaalta onkin. Mutta usein lihavia ihmisiä pidetään likaisina, laiskoina, tyhminä, ahneina ja moraalittomina. Kun taas normaalipainoisia pidetään mm. tehokkaina ja ihmisinä, jotka pystyvät kontrolloimaan itseään. Lihava ihminen hyväksytään paremmin jos hän myöntää haluavansa laihduttaa. Eli haluaa pois likaisesta ja laiskasta vartalostaan.

Entä lihavan ja normaalipainoisen vartalo. Normaalipainoisia ja laihoja ihmisiä on lehdet, mainokset jne. täynnä. Lihavia ei juuri näy. Plus-mallistoja on monilla vaatemerkeillä mutta onko niiden mallit oikeasti lihavia. Mielestäni ei. Normaalipainoisen ihmisen vartalo on yleisesti ottaen hyväksytympi kuin lihavan. Lihavan ihmisen vartalo ei ole myyvä eikä seksikäs.

Mietin jopa pidänkö omasta vartalosta kun olen jossain vaiheessa toivottavasti pudottanut kymmeniä kiloja painoa. Onko vartaloni silloin ällöttävä kasa roikkuvaa ihoa? Mitä jos koen sittenkin itseni rumaksi, enkä olekkaan tyytyväinen itseeni normaalipainoisena? Olenkohan siis koskaan tyytyväinen? Nykyään peitän läskini lainapeitteellä. Joudunko tulevaisuudessa tekemään saman koska ihoni roikkuu? Mitä jos normaalipainoisenakaan en pidä itseäni seksikkäänä saati pysty näyttäytymään ilman vaatteita?

Normaalipaino ei tuo varmasti pelkkää autuutta, onnea ja iloa elämääni. Mutta uskon vahvasti, että jollakin tavalla tulen olemaan onnellisempi kuin nyt. Ylipaino on ollut kuitenkin niin iso osa elämääni jo pitkän aikaa, olen ollut pitkään onneton, surullinen ja pettynyt itseeni.

Tästäpä tuli sekavasisältöinen juttu, mutta tässä muutamia ajatuksia aiheesta. Jatkan toisena kertana lisää. :)