Hurlumhei mikä viikko. Tämä viikko on ollut väliviikko Superdieetin ja Superdieetti Extran välissä. Tämä viikko ohjeistettiin pitämään ns. palautumisviikkona. Vain vähän aerobista liikuntaa mutta ruokavalio entisellään yhdellä tankkauspäivällä.
No, lähdetään liikunnasta liikkeelle, (ne) se näytti tällä viikolla tältä:
★ Maanantai: Lenkki 50
min
★ Tiistai: -
★ Keskiviikko: -
★ Torstai: -
★ Perjantai:
-
★ Lauantai: -
Jaksoin/viitsin/kehtasin sentään kerran liikkua. Eli tämän otin enemmänkin kuin tosissaan palautumisviikkona. ;)
Ruokapuoli meni niinkuin pitikin keskiviikkoon asti. Odotin ja olin suunnitellut torstaille vapaan tankkauspäivän. Olimme suunnitelleet kaverin kanssa ostoksille menoa, joten tiesin syömisen tapahtuvan jossakin ravintolassa. No, ei siinä mitään, olin sen tietoisesti näin suunnitellut ja pizzapuffetissa käytiin, ja asia ok.
Olin vielä jopa suunnitellut ostavani karkkia. Ja senkin tein, eli ok. Sipsit olivat heräteostos, halvalla sai ja vanha minähän haluaa ostaa halvalla ja varsinkin kun herkkuja saa alesta.. Päätin syödä muutaman karkin, söin koko kipon. Päätin etten syö sipsejä, maistoin muutaman kaikkia.
Loput sipsit heitin roskiin ja ajattelin asian olevan sillä selvä. No eipä se ollutkaan. Seuraavana päivänä ajattelin vähän ottaa takaisin herkutteluani, ja jättää kaikki syömiset vähälle (lue: en syönyt juuri mitään koko päivänä). Perjantai meni siis mahakurnien ja hyvin hyvin vähällä ruualla.
Ja fiksusti päätin jatkaa vielä eilen (lauantaina) samaa linjaa. "Empä teekkään ruokia töihin mukaan, kyllä minä pärjään"... Joo'o, ja tässä alhaalla sitten näiden kahden päivän syömättömyyden tulos..
Eilen töiden jälkeen nälkäisenä kauppaan ja herkkuja ostoskoriin. Näillähän se nälkä lähtee. Tokkiisa lähteeki, mutta kuinka hyvä mieli ja olo tulee. No kaikki sen tietää..
Tänään olenkin sitten pohtinut itseäni. Miksi näin tapahtui? Minulla on siis selkeästi erittäin paljon tehtävää pääni kanssa. En voi tässä vaiheessa antaa itselleni pienintäkään luisumista. En pysty sitä hallitsemaan. Kyllä nyt tietenkin jollakin tavalla pystyn (muutenhan olisin istunut nämä kaksi päivää Hesen autokaistalla), mutta kiusaukset käyvät liian suureksi kun antaa pikkusormen.
Päätinkin, että en pidä aivan lähitulevaisuudessa vapaita syöntipäiviä vaan listan mukaan mennään. Poikkeus tulee kyllä jo viikon päästä kun on siskon syntymäpäivä, joita juhlitaan. Mutta jätän herkut syömättä ja nautin vain muutaman lasillisen (se ei minulla karkaa käsistä :D ). Tätä lukuunottamatta en herkkupäiviä pidä. Seuraavan kerran voisin ihan vapaasti syödä toukokuussa kun olemme lähdössä Tallinnaan, siihen asti pidän tiukkaa linjaa. Piste.
Oikeastaan minua ei harmita nämä herkkujen syömiset vaan se, että luulin olevani jo selvemmillä vesillä vanhan minäni kanssa. Mutta sieltä se vain puskee kun tilaisuus tulee. Töitä on siis tehtävä vielä paljonkin niin fyysisesti kuin henkisestikin. :)
