Motivointia omilla kuvilla

Kuvat puhukoon puolestaan...


 Alkutilanne / tilanne, johon jo pääsin...

 +15 kg...

Tammikuu 2013 / Kesäkuu 2013

Kesältä 2013

Nämäkin kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kyllä taas silmät avautuivat! Nyt jos koskaan on korkea aika palata takaisin niihin terveellisimpiin tapoihin!

 

I can do it!

I can do it!

I can do it!

:) 

Motivaatiota alkavaan viikkoon

Reipasta viikkoa kaikille, myös minulle! ;)

Kaikkea muuta kuin terveellinen vappu

Oksettaa, ahdistaa, ärsyttää, PIIPttää... En tiedä mikä on taas iskenyt. Tunnistan tällä hetkellä ne samat tunteet ja olotilan, joka on aina ollut laihdutuskuurien päättymisessä (vaikken tätä nykyistä laihariksi haluakkaan kutsua). Olen saavuttanut jotain, ja sitten annetaan taas mennä vanhalla kaavalla. Vaikka olenkin syömisten suhteen pysynyt suht hyvin ruodussa (liikunnasta en edes mainitse), niin silti olen jollakin ihme luovuttamis - moodilla liikkeellä.

 

Sorrun entistä helpommin herkkuihin, en tällä hetkellä pysty niitä vastustamaan. Ja sitten kun sorrun, sorrun kunnolla. Just niinkuin ennen vanhaan. Ostan kaikkea ja paljon.

Minäkin kun muutkin. Tällä ajatuksella menin Heselle. En pystynyt vastustamaan koska kaikki kaverit ostivat herkkuja ja enhän minä halua ainoana syödä salaattia?! Ei sillä, etten olisi salaattia voinut syödä koska kaverit tietävät elämäntapamuutoksestani mutta valkoisella valheella kerroin, että tänään voin syödä vapaasti. Kuuluu muka ohjelmaani,  tänään on vapaasyöntipäivä. .

No joo, kerrosateria mukaan ja syömään. Ällöttävää, ei olisi jaksanut koko ateriaa, mutta pakotin itseni syömään sen. Tämäkin juuri niin kuin ennen. Vaikkei maistu, se on silti syötävä. Sairasta jos ilkeästi sanoisin itselleni.

Ja sitten jälkiruokaan. Kun muutkin. Autonrenkaat vinkuen Makuuniin. Iski paniikki. Mitä ostan kun mitään ei tee mieli. Pakko jotain, apuaaa. Jotain sitten tarttui pussiin. Miksi ihmisen on pakosta ostettava jotain? Ostin varalta, jos vaikka illalla sattuisi tekemään mieli.. Hölmö! Tällä hetkellä nuo karkit on kaikki vielä syömättä. Kun ei oikeasti tee mieli! Päätin, että heitän ne roskiin. Muuten ne kummittelee kaapeissa. Ja ne Mariannetkin on syömättä. Taidampa heittää nekin pois.

Jälkiruoka nro 2. Käytiin kaupassa, ja Bebet olivat hyvässä tarjouksessa. Pakko oli ostaa?! Miksi ihmeessä?? No nämäkin on vielä syömättä. Roskiin menee.

 

En kuitenkaan ole missään tapauksessa luovuttamassa mitään saati palaamassa entiseen. Joku ihme väsymys - masennus on nyt menossa. Joten eiköhän tämä tästä. :)

 

Onko muilla tunnustettavaa vapun syömisistä? ;)

Lipsahdus, turhautumista ja mitä vielä..

No joo, hoidetaanpa ensin alta pois tämä lipsahdus. Lipsahdus ei siis tapahtunut liukkaalla, kun sitä ei enää ole. ;) Vaan ihan perusrepsahdus. Kävi ylivoimaiseksi himo yleensäkkin kaikkeen mitä ei saisi periaatteessa syödä. Alla olevia on tullut sitten tänään nautittua.

Valkosipuli - mozzarella focaccia.

Näitä ostin viisi. No, kolme VASTA syötynä.

Ja tämä mustan kärpässienen näköinen juttu on turkinpippurirahkaa. Tätä 136 grammaa.

 

Että näin. En tiedä miksi hävettää nämä tänne laittaa. Päätin jo aiemmin etten näitä laita, mutta elämäähän tässä eletään eikä kukaan ole erehtyväinen saati täydellinen. Yhden positiivisen asian huomasin itsessäni kun päätin, että tänään "mässäilen". Kaupungilla pyörin ja pyörin, mietin mitä roskaruokaa tekee mieli. Siinä kiertelin Heset ja kiinalaiset, Subit ja pizzeriat. Ei tehnyt mitään mieli. Enkä väkisin ostanut mitään (mitä ennen tein koko ajan). Joten jäi ainakin ne suurimmat rasvamätöt syömättä. :)



Mietin tänään työpaikan hiljaisina hetkinä omaa sekä muiden odotuksia painonpudostukseni suhteen. Jokin kumma ajatus päässäni luulee, että ihmiset odottavat joka viikko suurempia ja suurempia pudotuksia. Eihän yksi kilo ole mitään, varsinkaan näin isossa määrässä josta lähteä. En tarkoita nyt teitä lukijoita vaan yleensäkkin ihmisiä ympärilläni. Jos jollakin viikolla olen laihtunut yhteensä 30 kiloa, ei kukaan voi kysyä seuraavalla viikolla "joko olet laihtunut 35 kiloa?".

 

Loppupeleissä ajatuksissani päädyin siihen, että nämä kaikki ovat vain oman pääni sisäisiä asioita. Johtuu ehkä siitä, että olen itse itseni suurin odottaja painonpudotuksen suhteen. Luulen, että sitä ovat kaikki muutkin. Tiedän, että kaikki ovat tyytyväisiä jokaiseen sataan grammaan, jonka saan pudotetua. Ja luulen, että edellä esitetyn kysymyksen kysyjä ei vain yksinkertaisesti muista paljonko olin viimeksi laihtunut. :) Ja sehän saatta jopa olla positiivisuutta jos viikossa NÄYTÄN siltä, että olisin laihtunut viisi kiloa. ;)

 

Turhautumisesta sen verran, että alkaa tympäsemään kun ei pääse/jaksa liikkua. Tiedän kuinka hyvä olo siitä tulisi ja muistankin sen olon tosi hyvin. Mutta ei vaan jaksa. Hippasen sekin synkistää mieltä koska parempia tuloksia saisi aikaiseksi jos tulisi liikuttua. Mutta, ehkä näin on nyt mentävä kun muuta ei voi. Toinen työ jää pois tämän kuun lopussa, joten sitten on taas aikaa enemmän sille liikunnallekkin. Siihen asti mennään ruokavaliolla, muttei tämän päiväisellä. ;)

 

Lopuksi muutama sekalainen kuva viimepäivistä:

Verotoimistossa asioita hoitamassa.

Oi että tämä tuoksui hyvällä. Onkohan lie hyvää? Maistuukohan oikeasti lakritsille? Ainakin tuoksu oli huumaava. :)

Rouhittua tyrniä ostin testiin.

Nam. Tuoreita ananaksia. :)

Uusi laukku. eBayn ihmeellisestä maailmasta. :)

Tältä näyttää välipala, joka on kulkeut kassissa ja ties missä. :)

Löysin kotimaisia vadelmia. Enemmin en ole tähän vuoden aikaan vielä törmännyt.

Ostin testiin oliiviöljyn. Teidän vinkeistä otin vaarin ja päädyin luomuun. :)

Työkaverin pyörää ihastelin. :)

Löysin jo luonnosta elonmerkkejä keväästä. Ihanaa. :)

 

p.s. Tuossa oikeassa reunassa oli kysely postausten tunnisteita. Kysely sekoili joka päivä jotain, joten poistin sen enkä nyt tiedä mitä vastasitte. :/ Mietin vain, että poistanko tunnisteet postauksista vai käytättekö niitä? :)

Ei herttinen sentään!

Mihin se minun palava halu muuttua, laihtua, tervehtyä ja jo kertaalleen, edes osin, saavutettu itsekuri on mennyt?! Tuntuu niin äärimmäisen vaikealta palata taas siihen fiilikseen, että haluaisin laihtua. Tämä tuntuu niin hyvältä ja entiseltä, että voi syödä mitä haluaa ja miten paljon haluaa. Tai siis eihän sitä voisi mutta.. Mutta tätä on vain niin vaikea lopettaa, tuttu ja turvallinen mässäily. Huomaan jo nyt, että voin paljon huonommin koska olen syönyt huonommin. Väsyttää, vatsaongelmia, pääkipua jne.

 

Salikaverikin on jo pidempään ollut sairaana, joten hänkään ei patista tällä hetkellä liikkeelle, ja itse en saa itsestäni irti että lähtisin salille. Voi, että olen tällä hetkellä vihainen itselleni!!!

 

Ja suurin syy vihaisuuteen on tässä

 

 

 

 

En vain pystynyt vastustamaan kiusausta. Taaskaan.

 

Voi, että.. Kertokaa miten ihmeessä saan takaisin sen innon ja motivaation? Siellä on kuitenkin jo niin moni joka on päässyt takaisin arkeen. :)

 

Hyvää alkanutta viikonloppua! :)

(Jopa minulla on kerrankin vapaa viikonloppu :D )

Ei enää tämmöisiä viikkkoja

Voi onneksi tämä viikko on kohta takana. Tähän viikkon on mahtunut niin paljon epäonnistumisia, ettei tosikaan. Mäkkäriä, painonnousua ja ehkä on saattanut huomaamatta mennä muutama karkki ja suklaakin...  Positiivista on se, että suunta on nyt kohti niitä onnistumisia. :)

 

Eilen tosiaan oli pikkujoulut, ne oli kyllä mukavat ja rennot kekkerit. :) Ruokapuoli meni hyvin, söin vain hyvin hyvin pienen siivun piparijuustokakkua. Muuta en syönytkään. Juomia menikin sitten enemmän, joten kaloreita tuli varmasti melkoinen määrä. Kermalikööri, nam. ;)

 

 

 

 

Odotin kovasti pikkujouluja koska tiesin, että tulen tapaamaan sukulaisia ja perhettä joita en ole nähnyt pitkään aikaan (viimeksi silloin 130 kiloisena). Tietysti pieni toive oli, että joku huomaisi pudonneen painon. Mutta ei, kukaan ei maininnut asiasta mitään!! Yleensä koen ahdistavana nuo "olet laihtunut" - kommentit, mutta nyt jotenkin odotin että edes lähimmät perheenjäsenet huomaisivat jotain..

 

Mutta tästäpä sainkin oivan kimmokkeen näyttää kaikille!! Ensi kerralla kun tapaamme, voin luvata että silloin jonkun on pakko mainita asiasta, sillä silloin se ei varmasti jää keltään huomaamatta! :D

 

 

 

 

Innolla ja reippaalla mielellä kohti uutta viikkoa! :)

Painonpudotusta takana seitsemän viikkoa

Kohta on kaksi kuukautta takana elämäntapamuutosta. Ajattelin vähän summailla yhteen näiden kahden ensimmäisen kuukauden juttuja. Alussa laitoin itselleni tavoitteita niin painon kuin muidenkin tavoitteiden suhteen.

Tämänkin projektin aloitusta edelsi lukematon määrä epäonnistuneita yrityksiä. En oikeastaan vieläkään ole tiedostanut, että miksi juuri tämä "laihis" on, ainakin tähän asti, ollut käänteentekevä elämässäni. Olen mielestäni jotenkin eri tavalla motivoituneempi tähän kuin koskaan ennen. Varmasti yksi merkitys on sillä, että aloin kirjoittamaan tästä projektista julkisesti. Vaikka epäonnistuisin täysin, saisin varmasti kannustavia komentteja siltikin. Ja toisaalta voisin olla kirjoittamatta epäonnistumisista ja kaunistella asioita. Tosin en näe tässä mitään järkeä. Tai voisinhan aina lopettaa kirjoittamisen ja palata entiseen. Koska en ole tästä projektistani juuri edes läheisilleni kertonut, olen kokenut, että teiltä lukijoista saama palaute ja muiden blogien lukeminen on ollut minulle se henkireikä. Kiitos! :)

No, niihin tavoitteisiin:

Ennen en liikkunut ollenkaan, näin voin sanoa koska oikeasti liikuin vain suurinpiirtein autolle ja autolta päätepisteeseen. Joten liikunnan lisääminen ei ollut vaikeaa. Niin kuin taisin jo ihan alussa sanoa, etten ota liikunnasta paineita vaan keskityn aluksi pelkkään ruokavalion muuttamiseen. Jonkun verran olen kuitenkin lisännyt liikuntaa, lenkkeilyä, kotona jumpaamista sekä kerran kävin siellä kahvakuulatunnilla. Kuntosalin aloitan kunhan työrintamalla rauhoittuu.

Ruokavalioon on tietenkin tullut suuri muutos entiseen nähden. Syön kevyemmin sekä ravintoarvoltaan parempia ruokia. Ateriarytmi ei kyllä vieläkään ole säännöllinen mutta siihen suuntaan ollaan jo hyvää vauhtia menossa. :) Nykyään syön nälkään enkä syömisen iloon, se on jo tooosi iso juttu mikä on muuttunut. Olen edelleen laiska laittamaan ruokaa, siis jotain kokonaisia aterioita. Päädynkin monesti siksi salaatteihin ja muihin helppoihin ratkaisuihin.

Aamiaisen kanssa on edelleen opettelua ja joskus jää aterioita väliin, ei yksinkertaisesti maistu tai ole nälkä. Tiedän, pitäisi edes jotain syödä ettei nälkä kasva liian suureksi, jolloin repsahtamisen vaara on isompi. Veden juomisen kanssa olen vielä lähes samassa pisteessä kuin lähtiessäni tähän projektiin. Se ei vain yksinkertaisesti minulle maistu. Juon paljon hiilihapotettuja vesiä, ligh mehuja ja limuja. Ei hyvä mutta opetellaan opetellaan. :)

Nykyäänkin tulee käytyä lähes päivittäin vaa'alla vaikka laitan ylös vain sen torstain punnituksen. En ole kokenut tästä mitään haittaakaan, joten varmastikkin tulee jatkossakin käytyä vaa'alla lähes päivittäin. Pyrin siihen, etten tuijottaisi vain niitä vaa'an lukemia vaan ottaisin huomioon myös lähteneet sentit ja ennenkaikkea parantuneen mielialan ja yleisen fiiliksen. Olen ollut (ainakin pääosin :) ) itselleni armollinen, enkä ole soimannut itseäni jos en ole jaksanut lähteä lenkille tai muutenkin on joskus laiskottanut. Tässähän on loppuelämä aikaa, eikä laihtuminen normaalipainoon voi tapahtua hetkessä kun ne kilotkaan eivät ole tulleet lyhyessä ajassa. Tietysti painonnousu tai vähäinen pudotus tuntuu ikävältä. Varsinkin jos on panostanut sillä viikolla kunnolla. Mutta onneksi olen sen verran jo vahvistunut, etten niistä masennu vaan jatkan eteenpäin.

Tässä on nyt seitsemän viikkoa takana ja pudotettuja kiloja 10,7. Olen kyllä tähän tyytyväinen. Varmasti tulos voisi olla paljon enemmän jos olisin liikkunut enemmän ja säännöllisesti. Mutta minulle riittää tämä ja silloinhan se on hyvä asia. :)

Kuvat

Itse olen erittäin tyytyväinen itseeni kokonaisuutena tähän asti. Paljon on vielä asioista opittavaa ja vielä enemmän on painoa pudotettavana. Tästä se matka jatkuu! :)

Vaatiiko pysyvä painonpudotus muutoksia?

Olen seitsemän viikkoa sitten päättänyt laihduttaa pysyvästi, joten minun on täytynyt myös muuttaa elämäntapojani. Ilman muutosta en pysty saavuttamaan tavoitepainoani saati sitten joskus pysymään siinä. Se, mitä muutoksia itse kukin omaan elämäänsä haluaa tehdä, on jokaisen oma päätös. Pääasia, että muutosta tapahtuu. Se vaatii sekä taitoa että tahdonvoimaa.

Olen huomannut, että pelkkä innokas päätös ei riitä, vaan pitää oppia tekemään sellaisia muutoksia, jotka vähentävät energian saantia tai lisäävät kulutusta verrattuna aikaisempaan elämään. Jotkut muutokset ovat olleet helpompia toteuttaa, mutta toiset voi olla vaikeampia ja ovat vaatineet paljon luonteenlujuutta.
 

Laihtuessa eli ”pienentyessä” myös energiankulutus vähenee, sillä sekä kudosten että elinten koko pienenee. Samalla kulutus liikunnassa pienenee, koska kevyempi ihminen kuluttaa painavaa vähemmän energiaa. Ensimmäinen muutos on ollut siis se, että olen löytänyt sellaiset kohtuuden rajat, joka sopivat tavoitepainoosi. Nyt ja jatkossa.



 Onko oikeat valinnat yhtä helppoja kuin väärät?

Omien juurtuneiden tapojen muutos voi olla vaikea asia. Jos on aina tottunut laittamaan aamulla voita ja meetvurstia leivän päälle, niin oppiiko nauttimaan siitä, että laittaa kasvislevitettä ja vähärasvaista kinkkua? Miten onnistuu vaihtamaan tv-sipsit järkevämpään valintaan? Miten käy jokapäiväisten karkkihetkien? Miten toimia niinä muutamina iltoina viikossa, kun sohva kutsuu, mutta kävelylenkille pitäisi lähteä?
 

Ihminen on tapojensa orja sekä hyvässä että pahassa. On siis muutettava huonot tavat paremmiksi. Oikeiden valintojen tekeminen on yhtä helppoa kuin väärien. On vain opittava, mitä ne oikeat valinnat ovat. Jos luisun takaisin entisiin tapoihini, on hyvin todennäköistä, että myös painoni nousee takaisin lähtölukemiin.

 

Annoskoot

Jos ylipainoa on tullut, niin ravinnossa on aina korjaamisen varaa. Kannattaa tarkkailla  syömisten laatua ja määrää. Useimmiten molemmissa on korjattavaa. On tehtävä parempia valintoja, jotta pysyvät muutokset saataisiin aikaan. Järkevintä on tehdä itselleen mieluisia muutoksia, silloin ne myös pysyvät elämässäsi paremmin.
 

Erittäin helposti vuosien saatossa ravinnon määrä nousee, vaikka kulutus onkin pysynyt samana. Pienikin vilkaisu lautaselle riittää kertomaan, että ruokaa on määrällisesti paljon, mitään vaakaa siihen ei mielestäni tarvita. Hyvä keino laihdutuksen alkajaisiksi on annosten pienentäminen. Jos ravinnon laatu on muuttunut vuosien saatossa, kannattaa tehdä todellinen tehotarkistus. Ruokamäärään on saattanut kätkeytyä enemmän energiaa kuin aiempina vuosina. Kaksi samantapaiselta vaikuttavaa ruoka-annosta voi sisältää eri tavalla kaloreita, ja annokset voivat olla laaduiltaan hyvinkin poikkeavat.

Kevyt- tai kasvistuotteetkaan eivät aina mielestäni ole paras vaihtoehto. Vähärasvaisuutta kannattaa suosia, mutta on saatava myös riittävästi hyvää rasvaa. Tuoteselosteisiin kannattaa tutustua, sillä niistä saa paljon hyödyllistä tietoa. Mikään ruoka ei ole kiellettyä kohtuudella, mutta päivän kalorimäärän on pysyttävä järkevänä. Turhat herkut ja napostelut lisäävät nopeasti energiamäärän niin suureksi, että se lisää selkeästi lihomisriskiä.

Lisäksi herkuista saatu kalorimäärä on muusta ravinnosta pois, ja tällöin ruokavalio jää useimmiten liian yksipuoliseksi. Liian yksipuolisessa ruokavaliossa tarpeellisia ravintoaineita tulee kerta kaikkiaan liian vähän. Herkuista ei kuitenkaan tarvitse kieltäytyä kokonaan, koska silloin ruokavalio voi muuttua niin ankeaksi, ettei sitä jaksa noudattaa. Herkkupäivä tai vaikka kaksikin viikossa tai sopivan kokoinen makea välipala päivässä auttavat helpommin pitämään liiat kalorit oikeissa luvuissa.

 

Liikuntaa ja muu liikkuminen

Laihtuminen on mahdollista ilman liikuntaa. Liikunta kuitenkin auttaa kalorinkulutuksessa ja nostaa kuntoa. Paremman kunnon avulla yleisvointi pysyy parempana kuin huonokuntoisella. Jos liikuntaan ei tee laihduttaessa muutoksia, niin silloin energiankulutus ei lisäänny. Jos jo liikkuu kolme kertaa viikossa, mutta kaipaa muutosta, on liikuttava tehokkaammin tai lisättävä liikuntakertoja.

Jos taas ei ole harrastanut minkäänlaista liikuntaa (niin kuin minä), niin liikunnan lisäys auttaa mukavasti myös laihtumista. Samalla kunto nousee ja tulee virkeämmäksi sekä jaksavammaksi. Kunnon noustessa voi lisätä myös tehoja, ja näin laihduttaja saa nostettua energiankulutustaan entisestään. Aina ei tarvitse lisätä kuntoiluhetkiä, vaan myös arkiliikuntaan panostaminen auttaa laihduttamisessa. Kaikenlainen puuhastelu ja oman kehon käyttäminen palkitsee, koska tällöin energiankulutus kasvaa.

Kuvat

 Pysyvä päätös on vaikea, mutta kannattaa

Tässä vuosien varrella on tullut huomattua, että laihduttajan pahin vihollinen on oma pää. Tehokkainkaan ruokavalio ja liikunta ei auta, jos et itse ole innostunut asiasta. Pysyvä painonpudotus ei vaadi hillitöntä itsekuria, mutta sen se vaatii, että nyt muuttaa elintapansa pysyvästi järkeviksi. Se päätös sinun on tehtävä itseesi luottaen. Silloin onnistut. :)

 

Mikä teidän elämäntapamuutoksessa on ollut vaikeinta? :)

Motivaatio hukassa

Nyt on reissun jälkeen ollut motivaatio täysin kateissa. Reissussa tuli syötyä yllättävänkin hyvin vaikkakin viimeaikaiseen verrattuna paljon enemmän. Hyvä puoli oli se, että tuli syötyä säännöllisemmin ja aamu aloitettua aamiaisella.

 

Minulla menee elimistö aina matkoilla sekaisin. Tai aineenvaihdunta hidastuu entisestään, eikä wc:ssä tule käytyä muutakuin pisulla (anteeksi jos jotakuta haittaa tälläiset asiat). :) En tiedä johtuuko tästä aineenvaihdunnasta vai mistä, mutta reissun jälkeen maanantaina käydessäni kotona vaa'alla, paino oli noussut yli kolme kiloa!!! Vaikka joka päivä tuli käveltyä tosi paljon ja herkkuja tms. ei tullut syötyä, en ymmärrä.

 

 

 

 

Nyt olenkin tämän alkuviikon hakenut takaisin sitä motivaatiota mikä oli ennen reissua. Lenkillä en ole käynyt enkä muutenkaan liikkunut. Koko ajan tekee mielis syödä ja syödä kaikkea. Oikeastaan etsin syytä palata takaisin vanhaan ja luovuttaa. Mutta pysyn tiukkana. :) Enkä edes tosissaan halua luovuttaa tai palata entiseen. Se on se vanha elämäntapa joka yrittää puskea läpi ja etsiä syytä, jolla voisi ahmia ja syödä.

 

 

 

 

Minulla onkin mennyt tämä projekti niin hyvin, etteikö jo tulisi pientä takapakkia. Nämä on just niitä hetkiä, jolloin punnitaan itsekuri ja halu muuttaa elämäntapaa. Onneksi olen jo niin vahvasti sitä mieltä, etten halua elää entistä elämääni, niin uskon ja toivon, että saan motivaation pian takaisin.

 

Eniten tässä jännittää torstain punnituspäivä koska tiedän, että plussaa se tulee olemaan. Tottakai se masentaa mutta olisihan se kumma jos ei näitä plus-viikkojakin tähän projektiin mahtuisi.

 

 

Kuvat

 

Tämä reissu olikin tähän astisesti suurin kompastuskivi, ja mielestäni pärjäsin jopa erittäin hyvin. :) Yleensä reissuissa antaa itselleen luvan syödä oikein urakalla kaikkea mutta nyt osasin säännöstellä syömistä ja kieltäytyä herkuista. :)

 

Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa. Kertokaa mikä teitä motivoi jatkamaan ja mistä saatte motivaatiota sen ollessa hukassa? :)

Alku aina hankalaa

En ole koskaan erityisemmin tykännyt liikunnasta, enkä varsinkaan ryhmäliikkumisesta. Aionkin nyt tämän loppuelämän kestävän projektin alussa laittaa painopisteen ravinnolle ja liikkuminen on toissijaista. Liikkuminen tämän kokoiselle ihmiselle on hankalampaa ja kertakaikkiaan en viitsi mennä esimerkiksi salille tässä kunnossa, hävettää. Toki liikuntaa tulee pakosta joka päivä koirani kanssa ulkoillessa. Näitä lenkkejä pyrin ajan kanssa pidentämään. Ostin myös kotiin kahvakuulan, jolla aloitan harjoittelun kunhan löydän hyviä treeniohjeita, vinkkejä?

Ruoka ja ruokailut tulevat olemaan minulle kuitenkin se isoin ongelma. Tähän asti olen tottunut syömään hyvin, paljon ja raskaasti. Ateriarytmini on ihan päin honkia, jätän AINA aamiaisen väliin enkä juuri koskaan syö lämmintä ruokaa, siis oikeaa tavallista ja terveellistä. Päivän ensimmäinen ateriointi on voinut olla vaikkapa klo 18 illalla, ja jokainen arvaa onko sillon nälkä ja kova. Ensimmäiseksi haasteeksi laitankin itselleni säännöllisen ateriarytmin löytymisen. Päivän aloitus aamiaisella ja lounas sekä päivällinen oikeilla paikoilla. Tähän voi mennä aikaa mutta suon sen itselleni.

Aikaisemmat dieetit ovat yleensä kaatuneet siihen, että olen lopettanut syömisen lähes kokonaan. Jos päivän ruuat koostuvat porkkanoista ja tomaateista, ei sillä pitkälle mennä. Sen olen oppinut, että liian ankara ei saa olla mutta toisaalta tiukka linja pitää vetää kuinka usein ja mitä voi herkutella.

Voisin vaikka viikonlopun aikana tehdä isoja muutamia mittauksia kropasta, että mitkä ovat lähtölukemat painon lisäksi.

Mukavaa viikonlopun alkua! :)