16.12.2014

Joulukalenterin 16. luukku



P. Paino.
Paino on asia, jota mietin paljon ja joka saa aikaa harmaita hiuksia (ei niitä onneksi kuitenkaan vielä oikeasti ole :D ). Painoa tulee mietittyä jo senkin takia, että en viihdy tässä mikä se tällä hetkellä on. Pitäisi, pitäisi ja pitäisi tehdä asialle jotain. Ei mene päivääkään etten sitä miettisi, ja tätä asiaa tulen varmasti tavalla tai toisella miettimään aina. Jos se ei muuten ole mielessä niin kyllä se sieltä taas mieleen putkahtaa vaikkapa silloin kun menet vaatekauppaan tai sidot kengännauhoja.

Muiden paino ei kiinnosta minua ollenkaan, vain oma. Ihan sama onko joku toinen lihava, laiha, normaalipainoinen tai jotain näiden väliltä, ei sillä ole minulle mitään väliä. Ja toisaalta haluaisin muiden miettivän näin minusta. Jokainen meistä kantaa oman painon, ei sen pitäisi olla muiden ongelma. Mutta valitettavasti sitä tulee mietittyä, että mitä muut ajattelevat.

Selvää on se, etten viihdy nykytilanteessa. Sitten jos tai kun tulee se hetki, että otan itseäni niskasta kunnolla kiinni, mitä lähden tavoittelemaan. Jokainen pudotettu kilo on jo voitto, mutta mikä voisi olla se tavoite? Tiedän jo nyt, etten todennäköisesti tule koskaan olemaan normaalipainoinen taulukkojen mukaan. Normaalipainoni on taulukoiden mukaan 54-68 kg. En kyllä rehellisesti sanottuna haluaisi olla painossa, joka alkaa 5:lla. Luulen, että tavoitteeni ja haaveeni olisi jossain vaiheessa painaa 70-75 kg, se olisi semmoinen paino missä itse viihtyisin.

Tavoitteeseen olisi siis muutama kilo matkaa, jos aloittaisin tänään, milloinhan olisin tavoitteessani. Hmm.

p.s. On taas vaa'an nykyinen tulos melko huippulukemissa. Jos rohkenen, laittelen teillekin päivitystä...
 

9 kommenttia:

  1. "Sitten jos tai kun tulee se hetki, että otan itseäni niskasta kunnolla kiinni..." Miksi sun pitää odottaa jotain tiettyä hetkeä? En tiedä, miten hyvin sulla lontoo taipuu, mutta tämä artikkeli on ehdottomasti lukemisen arvoinen: http://www.precisionnutrition.com/the-perfect-time

    Et ole pitkään aikaan laittanut painopäivityksiä tänne blogiin ja nyt kerrot, että paino on taas noussut (?). Jos painolukemien julkinen päivittäminen auttaa sinua tekemään laihtumiseen johtavia valintoja tai edes pitämään painon suunnilleen samassa, miksi et jatkaisi painopäivitysten tekemistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin. Jos nyt aloittaisit, olisit tavoitteessasi arviolta reilun kahden vuoden kuluttua (n. 60 pudotettavaa kiloa, keskimäärin 500 grammaa pudotusta per viikko). Aika pitkä aika, eikö? Saman verran näyttää nyt kuluneen aikaa blogisi ekasta postauksesta...

      Poista
  2. Mä en millään pahalla sano, mutta toi itsesäälissä pyöriminen on kyllä hirveetä. Jos sä oikeesti haluut laihtua, niin sä teet sen. Sun kohdalla siihen ei tarvita vielä paljoa, vähennät herkuttelun kerta viikkoon ja syöt normaalisti. Aika laiska ja aikaansaamaton pitää olla, jos tohon ei pysty. Ehkä joo pitää vaa lopettaa tän blogin lukeminen, mut ärsyttää tollanen et sit ei tehdä asialle mitään. Taitaa olla nyt vaan niin, et ei susta ole laihduttamaan.

    VastaaPoista
  3. Enää tosi harvoin täällä käyn koska mua myös ärsyttää tämä turha jaarittelu ja itsesääli! On se nyt helvetti ettei nainen saa mitään aikaan ja kuitenkin jaksaa päivittää tätä blogia.. Eikö tämä nyt jo ole lukijoiden halventamista...
    Lue hyvä nainen noita päivityksiäsi kun sait painoa alas ja olit energinen ja voit hyvin..palaa noihin ajatuksiin ja tunnelmiin... Ryhdistäydy nyt hyvänen aika...

    VastaaPoista
  4. Mitä kommentteja! Kuten sanoitte, lopettakaa lukeminen jos ei kiinnosta. Elämä ei ole niin yksiselitteistä!

    VastaaPoista
  5. Niinpä! Kyllä kaikilla tulee tämmöisiä hetkiä, ja eikö ole rehellistä päivittää myös näitä "ei niin täydellistä elämää"- päivityksiä. Koska se on elämää. Kyllä Mariina vielä niskalenkin kiloista saa!!

    VastaaPoista
  6. Minunkin mielestäni on rohkeaa ja rehellistä - ja aika harvinaistakin blogimaailmassa - kertoa omista takapakeistaan. Tsemppiä jatkoon! Minä ainakin viihdyn blogisi parissa. :-)

    -Kata

    VastaaPoista
  7. Jatka vaan Mariina tuolla rehellisellä linjalla, se että tuo julki asiat niinkuin ne on, on ihailtavaa, kaikkea
    tsemppiä sinulle, ja sun blogisi kirjoitukset ei
    todellakaan ole lukijoitten halventamista ! :)

    VastaaPoista
  8. No HUHHUH!!! Aika "rohkeaa" on tulla Anonyyminä "tsemppaamaan"… Täysin turhaa, voi voi. Aina vaan tulee niin paha mieli näistä. Toivottavasti sulla on Mariina niin hyvä itsetunto, että paskat nakkaat tollasista kommenteista, ja kerrot edelleen rohkeasti ja rehellisesti sun tuntemuksia, oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Sitähän elämäntaparemontti välillä on, rypemistä, ja sitten taas jonain päivänä, kun energiat on kohdillaan, YLÖS- JA ETEENPÄIN PONNISTAMISTA! Sitä ponnistusta ei vaan voi väkisin tehdä, jos pää ei ole mukana. Eikä mielen mukaansaamiseen ainakaan auta tuollaiset myrkynkeittokommentit. Voimaa, ja ihanaa joulua!!! <3

    VastaaPoista