2.8.2012

Huh!

Miksihän sitä ihminen ei ymmärrä, että on sairaalloisen lihava? Miksi itsekuri on niin heikko ja nähtävästi halu laihtua on ollut olematon? Vaikka todellisuudessa terveys alkaa jo olemaan siinä kunnossa, että jotain pitäisi tehdä ja äkkiä. Ikää 30 ja pari vuotta päälle eikä verenpaine-, kolesteroli- ja diabetes-lääkkeet ole enää tuntemattomia. Haluanko syödä niitä loppuelämän?

Haluanko hävetä itseäni julkisilla paikoilla? Miksi punastun pikaruokapaikan jonossa? Ajattelenko, että muut ajattelevat minun saaneen jo tarpeeksi pikaruokaa ja nauravan minulle? Kuinka tuskallista on käydä ravintoloissa, joissa kaikki muut näyttävät hyvälle ja minä häpeän ja yritän piilotella itseäni?

Edes nämä ajatukset eivät ole saaneet minua haluamaan terveellisempää elämää. Aina ajattelen, että maanantaina taas aloitan. Ja kun viikossa on vain yksi maanantai, on hyvä syy syödä muut kuusi päivää reippaammin. Eilen, keskiviikkona, vaa'alla käydessäni näin (onneksi ja harmiksi näen kuitenkin vielä vaa'an lukemat mahani yläpuolelta) elämäni painavimman luvun: 130,4 kg. En tiedä, miksi vasta noin suuri lukema antoi minulle syyn taistella oman terveyteni ja hyvinvointini puolesta.

En tiedä itkeäkö vaiko nauraa, mutta nyt olen päättänyt laittaa oman elämäni kuntoon. Ja kyllä, torstaina! :)

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä niin tutulta tämä, itselläni nämä samat ajatukset syntyvät yleensä juuri silloin kuin olen yövuorossa tai sitten kun olen juuri nukahtamassa, ajattelen huomenna alan laihduttamaan. Mutta sitten aamulla herään ja olen unohtanut TAAS koko asian, mutta tsemppiä sinulle ja toivottavasti onnistut vielä minäkin saan itteeni niskasta kiinni :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsempeistä ja eikun mukaan vaan! :D

    VastaaPoista
  3. Kyllä minä saan itteeni niskasta kiinni :) Tänään aloitin päiväni zumballa ja aamupuurolla. Mitä keinoja itse olet ottanut käyttöön. Itse olen huomannut että minun heikkouteni on se että syön liian harvoin, jos on vapaa päivä saatan syödä vasta kun ukko tulee töistä kottiin eli silloin viiden kuuden aikoihin. Eli jää kaikki tärkeet asiat väliin.

    T:Kia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! :) Minulla on vähän sama homma tuon ruuan kanssa, jotenkin sitä ajattelee, että mitä vähemmän sen parempi. Säännöllisyys ja sopivat ateriakkot olisivat tärkeintä jo aineenvaihdunnan kannalta. :) Käytkö ihan zumbatunneilla vai harrastatko sitä kotosalla? Itse aloitan pienin askelin - kävelyillä, kahvakuulalla ja jumppapallolla. :) Tsemppiä! :)

      Poista