Aloin pohtimaan miksi olen lihonut. Jokainenhan tietää peruskaavan: jos syöt enemmän kuin liikut - lihot. Ja näinhän se on myös minun kohdallani. Kuten kerroin, liikunnasta en ole erityisemmin koskaan pitänyt. Mutta miksi? Tietysti kun kiloja on tullut koko ajan lisää niin liikunta nyt vain on epämiellyttävää, hikoilee ja hengästyy hetkessä sekä hiki valuu jo pelkästä ajatuksesta. Mutta miksi sitten en liikkunut silloin kun se fyysisesti olisi ollut paljon mukavampaa?
No ne tekosyyt. Niitähän ihminen keksii kun on epämiellyttävää tekemistä tiedossa. Sama kai pätee niin liikkumisen suhteen kuin vaikkapa tenttiin lukemisen suhteen. :) Kiire, väsymys ja nälkä ovat omia eniten käytettyjä tekosyitä. Miksipä sitä väsyneenä lähtisi enää lenkille kun voi syödä hyvin ja mennä sohvalle köllöttelemään? Tai onko mitään hullumpaa kuin herätä aamulla aikaisemmin jotta kerkeäisi käydä lenkillä ennen töihin lähtöä? Mukavampi nukkua tunti pidempään.
Toisaalta onko nuo sitten tekosyitä vai olenko vain laiska? Luulisin, että molempia. On vain ylitettävä epämukavuusalueen rajoja ja tehtävä asioita jotka saattavat sillä hetkellä tuntua epämukavilta. On hyväksyttävä, että hengästyn ja hikoilen pienestä mutta kunnon kasvaessa ja painon pudotessa jaksan tehdä asioita enemmän ja pidempään hengästymättä.
Ei anneta tekosyille valtaa vaan nautitaan siitä ihanasta tunteesta, joka tulee onnistumisen ja tekemisen ilosta! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti