Vaikeeta

Tällä hetkellä on tosi vaikea aika tässä projektissa. Mieltä on lannistanut se, etten ole päässyt/jaksanut/viitsinyt juuri liikkua sitten töihin paluun, paino ei ole pudonnut viikkoon -  itseasissa sitä on tullut lisää ja repsahdin eilen. Illalla ihan varta vasten lähdin lähikauppaan ja ostin kaksi (2!!) karkkipussia, sai muka halvemmalla kun oli tarjous kahdesta pussista, ja söin ne molemmat!!

 

Oli jotenkin tuttu ja turvallinen on kun sai vain syödä ja syödä, löhötä ja nauttia tv:n katselusta. Tätähän elämäni on ollut vuosikaudet. Ei huolta mistään kun oli karkkia suu täynnä ja toinen pussi vielä odotti. No, karkit loppuivat ja morkkis tuli. Ajatukset heittelehtivät luovuttamisen ja jatkamisen välillä.  Päätin, että huomenna (tänään) menen pitkälle lenkille jne.. No, aamulla kun koira herätti, ensimmäinen ajatus oli ruokaa, väsyttää ja ei lenkille - jospa jatkan huomenna ja tänään vielä saan syödä.

 

Hetken aikaa pyörittelin erilaisia vaihtoehtoja päässäni ja päädyin siihen, että jos nyt jään sänkyyn makaamaan ja aina siirrän huomiseen (niin kuin ennen), en koskaan saavuta tavoitteitani. Ja tavoitteet on tehty saavutettaviksi. Ja tavoitteiden eteen on tehtävä töitä, kukaan ei tuo minulle kotiovelle tervettä, hyvinvoivaa, hyvän itsetunnon omaavaa ja itseensä tyytyväistä Mariinaa. Minun itse on löydettävä ja saavutettava ne.

 

Joten lähdin lenkille ja tein elämäni pisimmän lenkin. :) Kävelin lähes tunnin, eikä tullut edes juuri kuuma. Onneksi lähdin, sain niin paljon virtaa ja tsemppiä taas projektin jatkumiseen. :)

 

 

 

 

Näitä vaikeita hetkiä/aikoja ja repsahduksia tulee varmasti vielä ja monesti. Itseni tuntien, suurin oppi tähän mennessä on, etten luovuta vaan pystyn jatkamaan taas eteenpäin. :) Se luovuttaminen on kaikista helpoin ratkaisu, jonka olen aina ennen tehnyt.

 

 

 

 

Reipasta keskiviikkoa kaikille! :)