10.8.2012

Ylipaino ja sosiaalisuus

Ei ole päivää, jolloin en miettisi lihavuuttani. Se vaivaa minua päivä päivältä enemmän. Minusta on tullut yksinäisempi ja eristyneempi kuin koskaan aiemmin. Vaikka töissä olen iloinen, vitsaileva, sosiaalinen ja leppoisa ihminen, vapaa-ajalla pyrin välttämään lähes kaikkea sosiaalisuutta. Ja tiedän tämän johtuvan ylipainosta koska ennen asiat olivat toisin.




Olen jo pitkän aikaa jättäytynyt pois illanvietoista, ravintolailloista ja muista juhlista. Osallistun niihin vain jos tilaisuus on tärkeä, esim. läheisen syntymäpäivät yms. En pysty nauttimaan esimerkiksi ravitoloissa olosta, häpeän itseäni ja mietin sitä kuinka kaikki säälivät ja kauhistelevat lihavuuttani. Aikani menee murehtimiseen eikä hauskanpitoon tai kavereiden seurasta nauttimiseen. Näen kuinka ihmiset säälivät ja nauravat minulle sekä ihailevat normaalipainoisia kavereitani.




Olen jopa viimeaikoina hävennyt käydä kaupassa. Sielläkin tuntuu, että kaikki katsovat. Monesti lapset saattavat jäädä katsomaan pitkään tälläistä kävelevää ylipainoista ihmistä. Joudun miettimään tarkkaan mitä kaupasta ostan, tai mitä viitsin ostaa ilman häpeää. Ennen ostoskorini täyttyivät vain herkuista, ajoitinkin ostosreissuni yleensä sellaisiin hetkiin, jolloin kaupassa on hiljaista eikä tarvitsisi kohdata montaa ihmistä. Mietin liikaa mitä muut ajattelevat, luulen tietäväni, että kassahenkilö säälii minua koska syön lisää ja lisää vaikka olen jo selkeästi sairaalloisen lihava.

Olen tällä hetkellä sinkku, ja kaikki kontaktit miesten kanssa ahdistavat minua. Tietenkin omien kavereiden kanssa voin olla vapaammin mutta uusia tuttavuuksia on vaikea solmia. Tässäkin tulee lihavuus esiin. Koen itseni rumaksi, inhottavaksi, luontaantyötäväksi jne.. En pysty luomaan suhteita ajattelematta sitä, mitä toinen ajattelee lihavuudestani. Vaikka olen ollut ylipainoisena suhteissa ja tapaillut miehiä niin nykyään tästä on tullut itselleni iso ongelma.

Yritän ehkä piilottaa lihavuuttani vitsailun ja muun huumorin taaksi. Yritän edes jollakin tasolla olla hyväksytty, jos en ulkoisesti niin ainakin omilla jutuillani. Kaikki tämä liittyy itsetuntoon, jota minulla ei taida tällä hetkellä olla ollenkaan. Toivon, että jonain päivänä voin kantaa yleänä itseni ja nauttia tästä elämästä.


Kuvat


Näistä ajatuksista huolimatta, aurinkoista ja kivaa päivää kaikille! Täällä ainakin paistaa aurinko. :)

10 kommenttia:

  1. Kaikkea hyvää sulle sinne :)
    Pienin askelin kohti hyvää itsetuntoa. Mutta muista, pääasia on kuiteskii aina vaan se sisäinen kauneus... :)

    VastaaPoista
  2. Hei taas Mariina!

    Voi ei, tuli ihan kyynel silmään kun luin tekstiäsi... Tuo kuulostaa niiiin tutulta. Pystyin samaistumaan tuohon tunnemaailmaasi. Tuo tunne kun ajattelee painoaan joka päivä monta kertaa. Ja samalla on aivan voimaton tekemään asialle mitään. Tuo tunne kun ei halua lähteä edes kauppaan kun ei oikeastaan ole edes mitään vaatetta millä sinne lähteä. Tuo tunne kun ensimmäisenä uuden ihmisen kohdatessaan ajattelee, mitä hän ajattelee painostani... Voi ei.

    Mutta sä olet Mariina hyvällä tiellä! Jos vaan jotenkin pystyn sua tsemppaamaan tässä painonpudotuksesi aikana, niin teen sen enemmän kuin mielelläni.

    Tunne painon pudotuksen onnistuttua (vaikka olenkin vasta puolessavälissä jos sitäkään) on huima! Olo on hyvä ja mieli on tosi vahva! Minulla on tunne, että edessäni ei ole mitään esteitä. Pystyn mihin vaan kun haluan. Tämän tunteen haluan myös sinun tuntevan.

    Siksi siis valtavasti tsemppiä tähän viikonloppuun! Tai ihan ensiksi tähän iltaan. Sillä eihän sinun tarvitse miettiä ruokahoukutuksilta kieltäytymistä kuin juuri nyt ja tässä. Huomenna on taas uusi päivä ja kun teet oikeita päätöksiä ja kieltäytymisiä juuri siinä houkutuksen hetkessä, niin se riittää! Tämä auttaa ainakin minua. Kun selviydyn tästä hetkestä sortumatta, se riittää. Mitään muuta ei vaadita.

    tsemppiterveisin, Lotta
    ps. herkullinen iltapala on rahka ja marjat makeutettuna (lähes) kalorittomalla makeutusjauheella. Ja lisäksi kourallinen pähkinöitä. Ja kun oikein on herkkuilta, niin kyllä iso lasillinen pepsi maxia kruunaa kaiken :) Tämä on ollut mun vakkari-iltapala jo 4 kk, eikä mitään kyllästymisen merkkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana viesti Lotta, kiitos! :) Voi vitsi kun tietäisit kuinka paljon viestisi kannustavat minua. :) En voinut kuvitellakkaan kuinka kannustavia ja ihania viestejä voisin saada. Näitä lueskellessa tulee hirmu hyvä mieli. :) Kiitos! :)
      Iltapalavinkin testaan heti pikimmiten. :)

      Poista
  3. Todella surullista luettavaa.. Muista ettei laihuus tuo onnea, eikä edes kauneutta. Niikuin joku jo ennemmin tuolla sanoi niin sisäinen kauneus on se joka merkitsee niin uusille ystäville, vanhoille ystäville tai vaikka sille kivalle miehelle johon ehkä tutustut jo huomenna. Ei kukaan jaksa ihmistä joka on ulkoapäin kaunis, mutta sisältä ihan täysi mätä. Tiedän ettei tämä varmaan saa sinua ajattelemaan että kelpaisit sellaisena kun olet, sen huomaa jo tekstiä lukiessa kuinka alhainen itsetunto tällähetkellä on, mutta usko vain niin ihmisille on tärkempää se, millainen olet siltä- kuin ulkopäin. Ja ainakin näitä tekstejä lukiessa vaikutat hyväsydämmiseltä ihmiseltä johon moni halua tutustua. Se on tärkeää.

    Itse olen vasta 18-vuotias mutta paininut paino ongelmien kanssa jo pienestä asti. Ylipainoa ei ole paljoa mutta itsetunto on silti heikko aijemman kiusaamisen yms takia. Tiedän monia jotka myös vitsailevat painostansa tai ulkonäöstänsä, joka heijastaa tyytymättömyyttä omaan itseensä. Teen itse myös aika-ajoittain tätä juuri siksi niikuin sanoitkin että saa tuntemaan että kelpaa edes jutuiltansa jollekkin. Ja että suurin kohteliaisuus voi olla ihmiseltä se nauru jollekkin vitsille, kun ei osaa ulkonäköön kohdistuvia kehujakaan tosissaan ottaa. Joskus tekee melkein kipeää kun sanoo 'oletpa nätti' tms. muuta mukavaa, kun ei halua uskoa että se on niin, ja että muut haluavat vain säälistä sanoa sen.

    Jokatapauksessa, pidä lippu korkealla. Yrittämällä kovasti pääset vielä joku päivä varmasti tavoitteesi mutta muista silti että olet hyvä juuri sellaisena kun olet :) Näin itsekin pyrin huonoina päivinä ajattelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. :) Jospa tässä pikku hiljaa mennään sitä parempaa itsetuntoa kohti, ja silloin miettisin vähemmän ulkonäkökeskeisesti. Luulen, että kun itse on tyytyväinen itseensä ja sinut itsensä kanssa, ei ulkonäöllä ole enää juurikaan väliä. Tällä hetkellä en ole tyytyväinen ja se heijastuu ajatuksiin ulkoisesta kauneudesta.

      Tsemppiä sinullekkin kovasti! :)

      Poista
  4. Rehellinen postaus! Tunnistan tästä paljon itseäni. Toistaiseksi olen kuitenkin mennyt mukaan ihan kaikkeen. Mutta on paljon tilanteita, joista en pidä (varsinkaan etukäteen) painoni takia. Toiset taas ovat tilanteita, joihin pakotan itseni, koska en yksinkertaisesti suostu siihenkään, että painoni takia en enää kävisi esimerkiksi uimassa.
    Mun ylipaino on pienempi kuin sun, ja uskonkin, että ymmärtäisin sinua ja näitä ajatuksia vielä paremmin, jos olisin kokenut elämää myös tästä isompikokoisena.

    Kaveripiirissäni on kaikenkokoisia ihmisiä, ja se täytyy kyllä ihan sydämeni pohjasta sanoa, että lopulta ihmisen koko ei todellakaan ole tärkeää. On se kyllä ihan muut seikat, jotka tekevät ihmisestä sen kuka hän on. Luotan tähän itsekin, uskon ystävieni arvostavan minua juuri itsenäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tässä jännää onkin, että itse hyväksyn vallan hyvin ylipainoiset ihmiset niin kaverit kuin muutkin enkä edes koskaan missään katso heitä pidempään. Mutta tiedän että ajatukset itsestäni muuttuvat kunhan olen enemmän tyytyväinen itseeni kokonaisuutena. :)

      Poista
  5. Moni asia tässä kirjoituksessa täsmäsi minuun. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( Myös itselleni edelleen täsmää nämä asiat.

      Poista