Elämää ylipainoisena

Suurin osa väestöstä on normaalipainoisia, eikä heillä ole käsitystä millaista elämä on ylipainoisena. Kirjoittelen tähän omia ajatuksiani ja näkemyksiäni elämästä ylipainoisena. Hieman olen jo tässä postauksessa asiasta kirjoitellut.

 

Lapset harvemmin välittävät ylipainosta, ainakaan omasta. Omat leikkikaverit ja pihan muut lapset harvemmin kiusaavat toisiaan ulkonäköasioilla. Tilanne saattaa muuttua kun lapsi menee päiväkotiin tai tarhaan. Jos selkeästi erotut joukosta esim. ylipainolla, on se jo syy kiusata. Kukaa ei halua tutustua sinuun eikä kukaan uskalla tutustua sinuun koska sinua kiusataan. Näiltä ajoilta saattavat ne syvimmät arvet muodostua.

 

 

 

Kouluun mennessä yleensä lapsi itse jo tajuaa jos on erilainen. Ylipaino saattaa muodostua esteeksi tutustua uusiin ihmisiin ja on vaikea solmia uusia ystävyyssuhteita. Jo alakoulussa kiusaaminen saattaa olla erittäin raakaa ja jopa väkivaltaista. Kiusaajia voi olla useita ja ylipainoinen on yleensä yksin kaikkia vastaan. Harva lapsi uskaltaa auttaa kiusattua. Kiusaamisesta on vaikea puhua opettajille tai vanhemmille.

 

Yläasteella on jo monien kesken muodostunut vuosia kestäneitä ystävyyssuhteita joihin on vaikea päästä sisään, vielä vaikeampaa se on jos näyttää erilaiselta. Tässä vaiheessa ihminen on jo hyvin tietoinen omasta kropastaan ja käsitys siitä miltä haluaisi näyttää. Yläasteella kaikki "normaalit" pukeutuvat samojen muotitrendien mukaan ja ylipainoisen on vaikea pukeutua trendikkäästi koska ne vaatteet eivät yksinkertaisesti mahdu päälle. Ylipainoinen kokee huutelua, nimittelyä, kepposia jne. Monilla on jo tässä vaiheessa tyttö- tai poikaystäviä, ylipainoisella ei. Ja siitäkin seuraa kiusaamista. Ylipainoinen ei uskalla ja halua lähestyä vastakkaista sukupuolta.

 

 

 

 

Monilla ylipainoisilla on varmasti muistissa kun koulussa jaettiin joukkueita, ylipainoinen jää aina viimeiseksi. Eihän kukaan halua läskiä hidastamaan joukkuetta tai halua sitä ylipäätänsä joukkueeseen. Tässä iässä on onneksi jo monet niin vahvoja, että uskaltavat ja haluavat olla myös ylipainoisen kaveri. Sekä puolustavat tarvittaessa häntä. Heille riittää sisäinen kauneus, ulkoinen ei heitä kiinnosta.

 

Yläasteen jälkeen yleensä vanhat jengit hajoavat ja jakaantuvat eri kouluihin ja oppilaitoksiin. Tässä vaiheessa on ylipainoiselle uusi tilaisuus aloittaa puhtaalta pöydältä uusien ihmisten kanssa. Lähellä täysi-ikäisyyttä ja sen täyttämisen jälkeen kiusaaminen on harvinaisempaa. Tässä vaiheessa tulee esiin omat ahdistukset ja pelot ylipainosta. Itse eristäytyy muista ja tekee asioita yksin, ei uskalla tutustua uusiin ihmisiin ja luoda ihmissuhteita. Onneksi on kuitenkin niitä, jotka haluavat tutustua sinuun ja tulee luotua uusia ihania suhteita. Nämä kaverit vievät sinua elokuviin, ravintoloihin, syömään jne. Itse et haluaisi poistua kotoasi mutta kaverit vievät sinut näihin paikkoihin, onneksi.

 

 

 

 

Ylipainoisena ei halua liikkua julkisesti kuin mitä pakollista, tieto siitä, että ihmiset tuijottavat sinua, ahdistaa. Näet jokapuolella katseita, jotka suuntautuvat sinuun. Itse yrität vältellä katsomasta ihmisia jotta he eivät katsoisi sinua. Ravintoloissa ylipainoinen haluaa mennä perimmäiseen nurkkaan, eikä varsinkaan tanssilattialle. Siellä on ympärillä kauniita normaalipainoisia ihmisiä, miksi minä siellä viihtyisin. Jos joku vastakkaisen sukupuolen edustaja sattuu juttelemaan sinulle, ylipainoinen miettii, että eikö hän huomannut että olen läski vai mitä hän haluaa.  

 

Seurustelusuhteen luominen vaatii paljon enemmän ylipainoiselta. Menee kauan aikaa, että uskaltaa luottaa toisen, että hän oikeasti välittää minusta ihmisenä. Seksuaalisuuskin on vaikeampaa, jos ei itse tykkää omasta vartalosta, miksi toinenkaan tykkäisi. Hävettää, vartalon peittämistä, valojen sammuttamista..

 

 

Kuvat

 

Työelämä ylipainoisena, onko vaikeampi saada töitä? Itse olen ollut onnekas, ettei ylipainoni ole ollut esteenä koskaan. Olen rohkeasti mennä haastatteluihin ja saanut aina sen työn mitä olen hakenut. Mutta varmasti on niitäkin aloja, joihin ylipaino vaikuttaa.

 

Nämä ovat tosiaan omia ajatuksiani, eikä mitään yleistyksiä. Moni ylipainoinen on varmasti elänyt hyvin erilaista elämää kuin minä ja ei allekirjoita tekstiä ollenkaan. Hyvä niin. Meitä on monenlaisia ihmisiä. Tätä asiaa olisi voinut jatkaa loputtomiin mutta tässä nyt tämmöinen pintaraapaisu, ehkä jatkan tätä joskus. Oma elämäni on onneksi koko ajan menossa parempaa suuntaan niin itsetunnon kuin oman vartalon hyväksymisen suhteen mutta osa arvista ja muistoista säilyy ikuisesti.

 

Herättikö tämä teissä mitään ajatuksia? :)