13.11.2012

Näinhän siinä kävi




Yök, yök, yök. Tuli joku vanhan ajan syömähimo päälle ja pakko oli tuhota nuo kaikki. Ja voi veljet ja siskot miten oli huono olo. Jostain syystä en vain voinut jättää yhtään syömättä vaikka lopussa meinasi jo oksennuskin tulla. :O Hyi olkoon. Oikeesti, sipsit maisuivat tosi suolaisille ja suklaat ällömakealle, nyt riittää vähäksi aikaa.
 
Tänään kuitenkin tunsin pienen pienen halun palata entiseen ja käydä ostamassa lisää herkkuja. Mutta onneksi olen hieman jo vahvistunut ja itsekuri kasvanut, että en sitä tehnyt enkä aio tehdä. :)
 
Mutta, nyt tuli tämäkin tehtyä joten ei muuta kuin paluu ruotuun ja matka jatkuu kohti tavoitteita. :D

p.s. Oikeesti teki mieli jättää kertomatta tämä, mutta rehellisyys maan perii. :D

10 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että voit olla niin rehellinen!:) Minusta se on ihailtavaa... :) Jatka samaan malliin.. Eikä pieni herkuttelukaan silloin tällöin ole pahasta, mutta kannattaa kyllä opetella sen verran kohtuuteen että siitä ei sentään huono olo tulisi :) Herkutteluhan on tarkoitettu juurikin nautinnoksi... :) Eikä sairaudeksi... Tässä asiassa olisi kyllä itselläkin opeteltavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä tosiaan liika on liikaa jos oksettaa. ;)

      Poista
  2. Itsekkin olen monesti retkahtanu herkkuihin ja ei pieni taikka iso herkuttelu haittaa jos jatkat laihdutusta samaan malliin ja kyllä minunkin mielestä nitä herkkuja voi syödä kohtuudella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain. Ne vain tahtoo tulla vanhan tavat esiin kun antaa itselle luvan herkutella. Mutta tässähän sitä koko ajan opetellaan, sitä kohtuutta. :D

      Poista
  3. Tunnistan tuon tunteen toissapäiväiseltä. Mietin pitkään, että kirjoitanko ollenkaan tuosta lipsahduksesta, mutta tulin sitten siihen tulokseen, että on vielä huonompi, jos en kirjaa ylös repsahduksia. Lisäksi, minä yritän olla rehellinen itselleni, en varmasti koskaan tule pystymään elää ilman herkkuja, mutta jos nyt saisi vähennettyä sitä kulutusta...

    Tuosta kertomisesta vielä... päädyin pohdinnoissani siihen, että teen tätä itseni vuoksi, en kenenkään muun, joten olisi vähän hullua olla kertomatta itselleen mitä on tullut syötyä...

    Tsemppiä Mariina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Itsekkin olen sitä mieltä, että pääasia on olla itselle rehellinen. Itseä vartenhan tässä ollaan tätä tekemässä, ei muiden. :)

      Kiitos! :)

      Poista
  4. Oon kans huomannu ton saman, että jos kerran lipsahtaa, tekee mieli toistaa se heti kun mahdollista. Kyllä mieli on sitten kummallinen paikka :D Mut hei, nyt vaan pysyt tiukkana, etkä enää ajattele koko mässäys-episodia, siitä ei meinaan ole mitään hyötyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielen oikut ovat kummallisia. :D Nyt tiukkana siis! :D :D

      Poista
  5. Mutta hei, oksettava olo tuosta määrästä?! Sanoisin nimittäin omasta vanhasta elämästäni että tuohan oli vasta alkupala ;) No ei vaiskaan, mutta eikö ole ihanaa kun huomaa olossaan huonon ravinnon vaikutuksen? :)

    Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sanoppa muuta. :D Todellakin tuo määrä olisi ennen ollut vain pieni alkupala. ;D

      Poista