20.11.2012

Salasyöminen

Muistui taas mieleen itsestäni piirre, joka on ollut minussa lähes aina. Salasyöminen, syöminen salassa. Kohtasin viime viikolla tähän. Töissä söin normaalisti ja niukasti kuten viimeiset reilu kolme kuukautta. Mutta mutta, kotona sitten yksin ollessani saivat sipsit ja suklaat kyytiä.
 
Nyt kun tarkemmin ajattelen, olen elänyt tälläistä kaksoielämää jo hyvin pitkään. Tämä on osittain sidoksissa siihen, että olen pitkään  hävennyt itseäni ja siksi olen pidättäytynyt julkisesti syömästä. Tämä koskee niin ravintoloissa syöntiä kuin perheen ja ystävien kanssa tehtyjä ruokailuja. Useimmiten olen kieltäytynyt syömästä, tai syönyt vain hyvin vähän tai tervellisesti. Ja kotona sitten nauttinut omista ruuista, niin että napa paukkui. Muistan esim. silloin kun olen kotonani järjestänyt juhlia, en yleensä syönyt mitään kun vieraita oli. Mutta sitten kun vieraat lähtivät, söin oikeastaan kaiken mitä juhlista jäi, lähes yhdellä istumalla.
 
Toki olen miettinyt sitäkin, että ihmisethän tietävät minun syövän liikaa. Olenhan lihava. Miksi sitten en viitsi syödä muiden nähden? Luulen ihmisten ajattelen, etteihän tuo tarvitse enää ruokaa, vaan laihdutusta. Sama pätee myös kauppaostoksiin. Lihavana olen hävennyt ostaa herkkuja ja lihottavia ruokia. Onneksi en asu esim. Amerikassa jossa voi lähes kaiken tilata suoraan kotiin. :) Huh, olisin varmasti jo syönyt itseni hengiltä.
 
 
 
 
 
Luulen, että tätä salasyömistä on paljonkin meidän ylipainoisten joukossa. Vai onko? Onko teillä kokemuksia tästä asiasta?

5 kommenttia:

  1. oi tuttua, niin tuttua.
    bulimia..BED....mä voisin oikeastaan kutsua itseäni salasyömisen ammattilaiseksi.
    tai ex-ammattilaiseksi nykyisimmin.

    aivan mahtava artikkeli ahminnasta, suosittelen lukemaan
    http://www.hetki.org/?p=744

    <3

    VastaaPoista
  2. Tuo kotona herkuttelluun liittyvä osa olisi voinut olla suoraan minun näppäimistöstä kirjoitettu, ihan prikulleen samanlaista toimintaa olen harrastanut. Itse en ole muiden seurassa hävennyt syömisiäni, mutta annoskoot ovat olleet maltillisempia kuin yksin syödessä. Yksin ulkona syömistä olen kyllä sitten arkaillut ja häpeillyt, ja sen vuoksi hakenut esim. roskaruokaa usein mukaan enkä ole jäänyt paikan päälle syömään. Kaikenlaisia ajatuskaavoja ja tapoja sitä on itselleen tullut kehitettyä, nyt ne huomaa ja niiden muuttaminen on aika työn takana.

    VastaaPoista
  3. *käsi pystyssä*

    Söin salaa, mutta sitäkin enemmän vielä yksin ollessani. Kompensoin miehen poissaoloja usein ostamalla suklaata ja jokaista pienintäkin vastoinkäymistä "tasoittelin" suklaalla. Mulla tuo kyllä taitaa enemmän pudota siihen tunnesyöpöttelyyn, mutta varsinkin herkkujen syömistä rajoitan aina muiden nähden.

    VastaaPoista
  4. Tutulta kuulostaa, ikävän tutulta.... Teininä, kaverit eivät uskoneet, kun vähän valotin miten paljon herkkuja syön... he kun eivät koskaan olleet nähneet minulla pullaa tai karkkia kädessä.

    En kehtaa vieläkään syödä ravintolassa tai kahvilassa, varsinkaan yksin. Kuten Gwenndelin, jos syön roskaruokaa vien sen kotiin, en koskaan syö julkisesti....

    Töissä söin lounastauolla muiden kanssa tosi terveellisesti, mutta olisivatpa työkaverit nähneet mitä söin ennen heidän tuloa taukohuoneeseen.. tai heidän lähtönsä jälkeen!

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa tännekkin varsin tutulta, aina yksin ollessa tulee syötyä kahden edestä jotain roskaa kun taas julkisilla paikoilla syö terveellisesti ja niukasti. Paitsi silloin harvoin kun syö epäterveellisesti julkisilla paikoilla niin yrittää tehdä sen mahd. nopeasti ja ettei kukaan huomaisi.

    VastaaPoista