19.11.2012

Tähän joku kirosana

Viikonloppu meni ihan överiksi...




Tässä "ylpeänä" esittelen viikonlopun saldoa.
 
Oikeesti, nyt on taas semmonen tunne, etten pysty palaamaan nykyiseen normaaliin arkeen. Ruokapuoli on mennyt ok, mutta nuo karkit ja suklaat.. Vaikka ei kai tuossakaan älytöntä määrää ole, ehkä joku 400 g. Ja tosi vähän verrattuna siihen mitä söin ennen.
 
Tänäänkin piti ihan taistella, etten mene kauppaan ostamaan karkkia. Päässä soi vaan, että "no huomenna jatkan taas kevyemmin, tänään voisi vielä herkutella". Mutta päätin etten mene, enkä mennyt. Mutta ihmettelen vain itse yllättävää halua sabotoida tätä projektia.
 
Itseni tuntien, en nähtävästi voi antaa tällä hetkellä pienintäkään siimaa herkutteluun, tai se karkaa käsistä. Missä minun jo hetkeksi löytynyt itsekuri on?!

12 kommenttia:

  1. Todella mukavan oloinen blogi sinulla! Tasapuolisesti kaikkea mitä blogilta odotan: arki, ruoka, liikunta ja tosi syvällistä pohdintaa, mikä on aina plussaa :)sekä kaikki nuo sinun tietoiskut!

    Vilkaisehan minunkin blogi ja liity jäseneksi jos siltä tuntuu! :)

    http://restrictedfashion.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia! :) Minäpä käyn lukemassa myös sinun blogia. :)

      Poista
  2. Tiedän tunteesi liiankin hyvin! Joskus vitkuttelin viikkoja tuolla verukkeella "syön vielä tänään herkkuja, huomenna aloitan laihdutuksen" .... :/

    Mutta sinä olet saavuttanut jo niin paljon, älä luovuta nyt! :) Yritä päästä yli tämän vaikean jakson, sitten helpottaa. :) Kovasti tsemppiä!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todella tuttua itsellekkin "entisessä elämässä". Tuli lihottua reilustikkin kun meni viikkoja ja kuukausia sillä päätöksellä, että ens maanantaina laihari alkaa.

      En luovuta! :D

      Poista
  3. Tuttu tunne myös, itsekuri on joskus niin hukassa. Nyt olen kyllä keksinyt niin monta syytä laihduttamiseen ja päättänyt että jos ei nyt niin ei koskaan. Ja aina sen suklaapirun tultua olkapäille istumaan ja houkuttelemaan herkkuihin mietin kumpi on tärkeempi herkku vai ne syyt. Ja hyvin on nyt onnistunut. Ja syyt löytyy myös kirjatulta listalta että on hyväs muistissa :)

    Oikein paljon tsemppiä, Elin sanoin Älä luovuta nyt! Sul o ny nii hyvä alku pääl, et tosta on hyvä jatkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä jatkan. :) Ja todellakin ne syyt painavat paljon enemmän kuin herkut. Ja eihän niitä tarvitse itseltä loppuelämäksi kieltää. :

      Poista
  4. Niin tuttu tunne minullekin. Miten palata arkeen. Olen yrittänyt palata arkeen jo koko syksyn. Välillä onnistun, sitten retkahtelen. Mielessä päivittäin ajatus, että miten tämä olikaan muka niin vaikeeta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Kyllä tämä tästä taas palaa uomiinsa. :) Tsemppiä sinullekkin! :)

      Poista
  5. Mulla kävi viikonloppuna ihan samoin!! Olin pikkujouluissa ja loppuillasta huomasin istuvani taukoomatta suklaakipon äärellä ja jatkuvalla syötöllä lappasin fazerin sinistä suuhun! Ei edes hävettäny, vaikka olis pitänyt kai olla vieraskoree, ja hillitä itseään. Meni varmasti 2500kcal eestä suklaata, enkä ees maistellu ja nauttinu niistä vaan ahmin ihan hillitysti. Tollasen sokerimäärän jälkeen se "sokerikrapula" on pahin ja seuraavana päivänä saa aika työn tehdä, ettei kipsuta kauppaan hakeen lisää:((( Tsemppiä, ei tää sun urakka noihin kaadu, kun jatkat vaan tiukasti!!!!!!!!!!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kans tuo, etten oikeesti ees nauti niistä, ahmin vaan. Mikähän siinäkin on, että ei osaa nauttia? Ja kun oikeasti paljon pienempi määrä riittäisi makeannälkään..

      Kiitos! Tsemppiä sinullekkin! :)

      Poista
  6. tehty mikä tehty, tässä sulle pieni vinkki, josta ehkä saat hyvää mieltä? :-)
    http://nousevamyrsky.blogspot.fi/2011/10/kasilaukku-karkkipapereista.html tv Omenainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, tehty mikä tehty. :)
      Kiitos vinkistä, olipa suloisesti käytetty karkkipapereita. :)

      Poista