7.12.2012

Ajatuksia pikkujouluista, itsetunnosta, motivaatiosta...

Tämän vuoden ensimmäiset pikkujoulut tuli tuossa alkuviikosta vietettyä. Perinteisesti vietimme ne laivalla. Lensimme Helsinkiin ja sieltä laivalle.




Kuvia en valitettavasti saanut enempää kameran linssin sulkijan tehtyä tepposet. En tiedä olisivatko ne olleet edes julkaisukelpoisia. ;)

Reissu meni oikein mukavasti. Etukäteen pohdin syömisiä ja juomisia, miten niistä selviän. No, syömiset meni mielestäni ihan hyvin. Helsingissä käytiin ravintolassa syömässä, jossa valitsin salaattipöydän ja keiton. Laivalla en mennyt buffettiin minimoidakseni ahmimisen ja ähkyn. Pari kolmioleipää söin sitten. Nämä ovat ehkä huonoja valintoja, mutta reissussa sallittakoon. ;)

Juomapuoli oli sitten vähän "kosteampi", tuli kyllä päivän mittaan juotua useampi siideri ja olunen. Näistä tuli kerättyä hyvä kalorisaldo. Parempi kun ei edes laske. :)

Positiivisena asiana kiinnitin huomiota omaan käytökseeni niin yleisesti ihmisten parissa kuin ravintolassakin, enää en ollut se tyyppi, joka haluaa vain istua nurkassa ja vältellä ihmisten katseita. Tuntui, että olin kuin kuka vain siellä, eikä kukaan kytännyt tai katsonut minua säälien tai ilkkuen. Tunnen, että olen saanut rutkasti itsetuntoa takaisin laihtumisen myötä. Toki se edelleen on hyvin matalalalla mutta kun lähtökohdat ovat olleet heikot, koen, että jo pienikin nousu itsetunnossa merkitsee minulle suurta harppausta. :)

Oli oikeasti kiva laittaa uusia vaatteita päälle, ei tarvinnut tyytyä niihin vanhoihin lainapeitteisiin. Kyllä se vain niin on, että kivat vaatteet tuovat myös itsevarmuutta kantaa itsensä kuten muutkin. :) Vielä on paljon matkaa ja kaupat pullollaan kivoja pienempiä vaatteita, mutta minulle sillä on jo suuri merkitys, että pystyy valitsemaan vaatteensa muustakin kuin isojen tyttöjen mallistosta. Tai ylipäänsä pystyy valitsemaan, eikä tarvitse tyytyä siihen mikä mahtuu päälle. :)

Itsellä taitaa olla tässä projektissa joku suvantovaihe menossa, paino ei putoa tai jopa nousee. Ja liikkuminen ei kiinnosta. Syömisetkin ovat vähän niin ja näin. Hyvien miinusviikkojen jälkeen on vaikea hyväksyä tälläisiä viikkoja. Huomaan, että haen päivittäin syitä kunnolliseen repsahdukseen. Haaveilen jopa Hesen ruuista, pizzasta ja muista roskaruuista, mitä en ole nyt yli neljään kuukauteen syönyt enkä edes juuri kaivannut. Ennen en olisi edes miettinyt etten söisi, nyt kuitenkin punnitsen, että olisiko syöminen sen arvoista. Ja tähän asti (ja tästä eteenpäinkin) olen päättänyt ettei se ole!! :) Huomaan vain välillä, että sieltä se vanha Mariina kurkistelee ja haluaisi lyödä kaiken läskiksi, kirjaimellisesti.

Näin pitkälle olen jo päässyt, en todellakaan aio heittää hukkaan saavutettua vaan tåstä nyt ryhdistäydytään ja edetään kohti seuraavaa tavoitetta, joka on jo pyöreät 100 kg!!! Hui! :) Ja ensi viikolla menen tekemään kuntosalille sopimuksen, joten hyvinhän tässä asiat ovat ja kyllähän tuota motivaatiota tuntuu kuitenkin olevan. ;D

3 kommenttia:

  1. Tosi hienon kuuloista! Siis toi että "olit kuin kuka vaan". Mä olen ollut yhden kerran itse laivalla yhden reilusti ylipainoisen kaverin kanssa ja olin ihan tippa linssissä, ihmiset oli todella törkeitä. Kuiskuttelua, nimittelyä ja silmien pyörittelyä. Tosi törkeätä. Itse en muista/tiedä koskaan kuulleeni sellaista kun olin suurempi.

    Mä myös muuten etsin sitä "self-destruction" nappulaa säännöllisin väliajoin ( 4 viikon välein, jos ollaan tarkkana). Typeriä valintoja, mielitekoja yms.

    Se fiilis on niin hieno kun vaakaan lävähtää enää kaksi numeroa! Sitä kohti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, tulipa tyhmä olo tosta omasta laivakommentista. En siis tarkoittanut, että varmasti on susta kuiskuteltu, vaan tarkoitin että se on SuperHienoa että et kyhjöttänyt nurkassa vaan tulit esiin ja olit oma itsesi. Niin kuuluukin.

      Poista
    2. Ymmärsin mitä tarkoitat, joten pois tyhmä olo sinusta. ;) Ja totta tosiaan, kaksinumeroista lukua tavoitellaan! :)

      Poista