1.5.2013

Kaikkea muuta kuin terveellinen vappu

Oksettaa, ahdistaa, ärsyttää, PIIPttää... En tiedä mikä on taas iskenyt. Tunnistan tällä hetkellä ne samat tunteet ja olotilan, joka on aina ollut laihdutuskuurien päättymisessä (vaikken tätä nykyistä laihariksi haluakkaan kutsua). Olen saavuttanut jotain, ja sitten annetaan taas mennä vanhalla kaavalla. Vaikka olenkin syömisten suhteen pysynyt suht hyvin ruodussa (liikunnasta en edes mainitse), niin silti olen jollakin ihme luovuttamis - moodilla liikkeellä.
 
Sorrun entistä helpommin herkkuihin, en tällä hetkellä pysty niitä vastustamaan. Ja sitten kun sorrun, sorrun kunnolla. Just niinkuin ennen vanhaan. Ostan kaikkea ja paljon.
Minäkin kun muutkin. Tällä ajatuksella menin Heselle. En pystynyt vastustamaan koska kaikki kaverit ostivat herkkuja ja enhän minä halua ainoana syödä salaattia?! Ei sillä, etten olisi salaattia voinut syödä koska kaverit tietävät elämäntapamuutoksestani mutta valkoisella valheella kerroin, että tänään voin syödä vapaasti. Kuuluu muka ohjelmaani,  tänään on vapaasyöntipäivä. .
No joo, kerrosateria mukaan ja syömään. Ällöttävää, ei olisi jaksanut koko ateriaa, mutta pakotin itseni syömään sen. Tämäkin juuri niin kuin ennen. Vaikkei maistu, se on silti syötävä. Sairasta jos ilkeästi sanoisin itselleni.
Ja sitten jälkiruokaan. Kun muutkin. Autonrenkaat vinkuen Makuuniin. Iski paniikki. Mitä ostan kun mitään ei tee mieli. Pakko jotain, apuaaa. Jotain sitten tarttui pussiin. Miksi ihmisen on pakosta ostettava jotain? Ostin varalta, jos vaikka illalla sattuisi tekemään mieli.. Hölmö! Tällä hetkellä nuo karkit on kaikki vielä syömättä. Kun ei oikeasti tee mieli! Päätin, että heitän ne roskiin. Muuten ne kummittelee kaapeissa. Ja ne Mariannetkin on syömättä. Taidampa heittää nekin pois.
Jälkiruoka nro 2. Käytiin kaupassa, ja Bebet olivat hyvässä tarjouksessa. Pakko oli ostaa?! Miksi ihmeessä?? No nämäkin on vielä syömättä. Roskiin menee.
 
En kuitenkaan ole missään tapauksessa luovuttamassa mitään saati palaamassa entiseen. Joku ihme väsymys - masennus on nyt menossa. Joten eiköhän tämä tästä. :)
 
Onko muilla tunnustettavaa vapun syömisistä? ;)

8 kommenttia:

  1. Täällä olis tunnustettavaa viimeisen viikon ajalta. Huoh! On se vaan joskus niin vaikiaa, että! No ruotuun palaamisen yritys on jo tapahtunut aamupäivän torilta paluun jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Enemmän kuin noi sortumiset, merkkaa se mitä sä teet niiden jälkeen -jatkatko samaan malliin vai aloitatko huomenna taas puhtaalta pöydältä normaalilla, terveellisellä ruualla.
    Itse "sorruin" tänään metrilakuun, niitä nyt vaan on pakko saada vappuna! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan Elsiä, se merkkaa enemmän, että jatkatko herkuttelulinjalla vai palaatko ruotuun sortumisen jälkeen. Tsemppiä!

      Poista
  3. No voi paska :/ Itsellä oli kans pari viime viikkoa vähän vaikeammat ja huomasin, että sallin itselleni esim. Töissä suklaakakkua, jäätelöä keskellä viikkoa, se, joka ennen pysty aina kieltäytymään kaikista kiusauksista arkisin (la herkkupäivä). Nyt olen huomannut, että tää viikko on alkanut paremmin, oon pystynyt taas kieltäytymään kiusauksista ja saanut siitä sitä tsemppiä et ilman herkkuja ja mättöjä mun maha on niin paljon parempi ja olo niin henkisesti kuin fyysisestikkin.

    Nyt vaan kaikki herkut pois kaapeista ja suuntaat ajatukset miten voit huomenna aloittaa puhtaalta pöydältä projektin "uudestaan". Itsensä soimaaminen on turhaa, välillä tulee tälläsiä ylilyöntejä ja on muka niin heikko herkkujen edessä. Se, että saa taas takasin itsensä raiteille on todella tärkeetä, vaati sitä ajattelutyötä miks haluat syödä niitä herkkuja kun tiedät että niistä tulee paha olo ja miksi alunperin oot ryhtynyt tähän projektiin. Tsemppiä kovasti täältä, ne ekat päivät on vaikemmat mut pitää tarkasti huolen, että syö täsmällisesti niin selviät taas seuraavaan päivään :)

    VastaaPoista
  4. No on herkuteltu vapun kunniaksi, mutta huomattavasti maltillisemmin kuin tähänastisina vappuina eli en soimaa hirveesti itseäni. Huomenna on taas arki ja voi olla että huomenna vaakalukemat harmittavat, kun nyt paino on vaihteeksi tippunut mukavasti. Mutta jos haluaa positiivisesti ajatella niin Sinullahan jäi suuri osa herkuista kuitenkin syömättä, eikö niin? Eli selkeää muutosta sillä saralla. Ehkä juuri juhlapäiviin ja juhliin liittyy niin vahvoja sosiaalisia sidoksia, että se on niiiiin vaikea poiketa siitä totutusta linjasta? Esim. Kerrosaterian ikään kuin kuuluu olla herkkua, vaikka se sitä ei oikeasti olisikaan. Joka tapauksessa pitkä kuukausi on taas edessä ja jos tämä ensimmäinen päivä meni vähän mönkään niin mitä siitä! Palataan huomenna taas ruotuun. tuutikki

    VastaaPoista
  5. Älä ole noin tiukka itsellesi! Olet tehnyt todella suuren muutoksen elämässä. Älä mieti muutamaa "sortumista", vaan keskity onnistumisiin! Olet pärjännyt todella hienosti, ja varmasti moni lukija ihailee sinua ja sinun päättäväisyyttä!

    Mitä tuohon väsymykseen/masennukseen tulee, niin voisiko syynä olla liika työnteko? Myönsit itsekin, että olit todella väsynyt pitkän työputken jälkeen. Koska olet hienosti saanut ruokapuolen kuntoon, niin voisiko tässä olla seuraava kehitettävä kohde? Huolehtisit paremmin omasta jaksamisesta ja opettelisit sanomaan "ei". Ajattelisit enemmän itseäsi. Kun sinulta siirtyisi voimia ylitöiden tekemisestä enemmän muuhun elämään, niin ehtisit/jaksaisit mahdollisesti myös liikkua enemmän.

    VastaaPoista
  6. Eikö sekin ole jo kuitenkin hyvä asia, että oikeesti sorruit vain tuohon hese ateriaan, muuthan on syömättä.
    Laitat vaan loput herkut roskiin niin ei kummittele äläkä soimaa itseästi herkuista jotka olet ostanut mutta et syönyt.

    Eikä tuo hese ateriakaan tätä projektia mitenkään kaada, joten senkin morkkiksen voit pyrkiä unohtamaan, sattuuhan niitä -ajatuksella.
    Mikään kiirehän sulla ei kai ole painonpudotuksen kannalta, ei ole mitään "viimeistään silloin" päivämäärää vaan kyseessä on kuitenkin loppuelämän kestävä hyvin vointi.

    Ei voi koko loppuelämäänsä olla tiukalla kieltolinjalla, sen ei tarvitse olla semmoista.

    Pienin asekelin opettellaan ja joskus sorrutaan mutta se oikeesti kuuluu elämään. Se opettelu on sitä, ettei se mässäily jää päälle moneksi päiväksi, viikoksi tai kuukauksiksi..

    VastaaPoista
  7. Miul oli tää koko viikko yhtä syömisen juhlaa. Onneks pääasiassa syömiset rajottu vappuaattoon ja vappupäivään, mutta mm. eilen söin jäätelöö yms. Ei se vappusyöminen niinkään ärsyttäny, kun oli oma lupa siihen ( :D ) mut loppuviikon syömiset ärsytti kyllä tosi paljon -.-

    VastaaPoista