19.6.2013

Miksi?

... mietin luovuttamista?
... yhtäkkiä liputan taas vanhojen elämäntapojen puolesta?
... jokaisella kauppareissulla karkkihyllystä tarttuu jotakin mukaan?
... koen epäonnistuneeni?


... en pysty iloitsemaan saavutuksistani?
... annan kaiken negatiivisuuden ylittää positiiviset ajatukset?
... olen niin ankara itselleni?
... en rakasta itseäni?


... elämä on välillä niin vaikeaa?
... teen elämästä niin vaikeaa?
... minulla ei ole kesäfiilistä?
... listaan tähän vain negatiivisia asioita?


... en nauti niistä kehuista, joita saan lähes päivittäin?
... en nauti tunteesta, jota ihastunut ihminen kokee?
... ajattelen, että miten kukaan voi minusta välittää?
... edes ajattelen noin?


... en iloitse siitä, että suuri asia elämässäni on ratkennut hyvällä tavalla?
... en ole vielä varannut kesälomamatkaa? :)
... haluan lähteä rantalomalle vaikken ole rantakunnossa? ;)
... en vain nauti elämästä ja kesästä ja kärpäsistä ja itikoista ja elämästä?


Miksi?

18 kommenttia:

  1. Voi kuule :) Olet tehnyt uskomattoman työn ja olet upea esimerkki muille. Olet laihtunut niin mahdottomasti!! Älä luovuta, älä palaa entiseen elämään. Olet upea ja kaunis ja voimakas! :)

    VastaaPoista
  2. olisiko mahdollista, että sä oletkin aivan liian ankara itsellesi?

    Always Do Your Best
    Your best is going to change from moment to moment; it will be different when you are healthy as opposed to sick. Under any circumstance, simply do your best, and you will avoid self-judgment, self-abuse and regret.”
    ― Don Miguel Ruiz

    lainaus yhdeltä lempikirjailijoistani, se jotenkin sopi tähän tilanteeseen.

    Voisiko tätä hetkeä ajatella neljän tien risteyksenä? Sen sijaan, että palaa jo kuljettua tietä takaisin, mitä jos rohkeasti valitsikin aivan uuden ja tuntemattoman suunnan?

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todellakin mahdollista, pitäisi oppii hölläämään.

      Tätä sinun heittämää ajatusta olen tässä nyt miettinytkin. :) ♥

      Poista
  3. Sallamari sen sanoi, olisitko kuitenkin liian ankara itsellesi? Mitä jos nyt pitäisi vain tasoittaa menoa, hengähtää ja syödä terveellisesti, mutta sallia jotain itselleen silloin tällöin. Ottaa taukoa. Olet pudottanut erittäin kunnioitettavan määrän painostasi ja nyt kuulostaisi siltä, että balanssia pitäisi hakea mielen ja kehon välille. Mitä jos hetken hellittäisit ja yrittäisit pitää painoa ennallaan. Jos et pudottaisikaan - olisiko ihan mahdoton ajatus?

    AIkaisemmin mainitsinkin siitä, kuinka kroppa ja mieli vaikuttavat toisiinsa ja kuinka kirjoituksistasi joskus kuultaa läpi se, että "bodyimagesi" ei vastaa todellisuutta. Teit mitä tahansa, muista olla itsellesi armollinen äläkä aseta paineita itsellesi. Mieti - vaikka kirjoita ylös - mistä asioista pidät itsessäsi, mikä on parasta itsessäsi. Tsemppiä. Muista myös palkita itsesi! Rannalle ja rantalomalle voi, saa ja pitää mennä, vaikka ei nykypäivän kauneusihanteisiin mahtuisikaan. Ihan sitten vaikka vaan muiden ihmeteltäväksi (tässä tarkoitan kyllä enemmän itseäni, sillä mielestäni sinä alat näyttää varsin normaalivartaloiselta!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se ankaruus paistaa minussa tässäkin asiassa. Olen oikeastaan kaikessa asiassa itselleni melko ankara. En tiedä pystyisinkö nyt ns. menemään pois painonpudotus moodista. Täytyy miettiä. :)

      Poista
  4. Mulla on kerran kuussa nuo samat ajatukset ja kappas vaan.. mitkä ne siellä kolkutteli... menkathan ne siellä. Silloin sitten pidetään taukoa ja odotellaan niiden yli ja jatketaan taas ihan eri tarmolla ;) Älä luovuta. Oot jo pitkällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin on niin totta. Jälkeenpäin aina sitten hoksaa mistä saattoi kenkä puristaa. ;)

      Poista
  5. Jos elämä olis helppoa niin olisko se sitten elämää!? Mut joo tässä asiassa minullekin kelpasi sekä helppo tie..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Kyllä elämässä haasteita pitää olla, muuten olisi melko tylsää. :) Ja haasteiden voittaminen tuntuu varsin mukavalle. :)

      Poista
  6. Oletko tutustunut mindfulness-tekniikoihin. Tietoisuustaitojen kehittäminen ja hyväksyntä ovat auttaneet minua monessa kohdassa. Tutulta tosin kuulostaa tuo vanhojen tapojen puoleensa vetäminen. Se on niin helppoa ja tuttua, että sitä ei aina edes huomaa. Ja miten onkin todella vaikeaa iloita jo saavutetusta ja helppoa mitätöidä onnistumisiaan. Olisiko kuitenkin niin, että alakulo voisi olla vain ajoittainen pään selvittämisvaihe... Kaikkea hyvää sinulle Mariina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tutustunut, pitää etsiä tuosta tietoa. Kiitos vinkistä. :)

      Poista
  7. Ei koko ajan voi jaksaa rynniä eteenpäin. Välillä pitää pysähtyä hengähtäÄ. Hyväksyä oma vajaavaisuus ja sallia sortuminen. Se vie toivottavasti vain hetken kunnes olet taas noussut sieltä pohjalta ja löytänyt uutta virtaa ja puhtia tähän päivään. Tärkeämpää olisi saada tämä päivä toimimaan, jotta tulevaisuus voi toimia.
    Oletko kokeillut erilaisia hoitoja? Kuten lymfahoitoa, vyöhyketerapiaa, savihoitoa, colonic-huuhtelua tai vaikka rentoutusharjoutuksia? Sieltä voisit löytää jälleen itsesi ja saisit puhtia jaksaa eteenpäin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkeviä ajatuksia sinulla. :)

      Poista
  8. Voi Mariina, ethän luovuta <3 Minä olen jojoillut painoni kanssa vuosia eli laihduttanut 20 kg ja lihonnut 20 kg + joka kerta vähän enemmän. Nyt terapiassa olen huomannut, että itsensä lihottaminenkin on itsetuhoisuutta ja se että, että lakkaa välittämästä itsestään. Ja kun alkaa laihtua, näyttää hyvältä, vaatteet näyttää hyvältä päällä, iho kirkastuu ja hymy on herkemmässä. Niin eikö sitä salli itsensä olla onnellinen? Vai onko elämä turvallista ja tuttua, kun laihtuu ja lihoo, eikä osaa elää enää muulla tavalla? Toivon, että kirjoitat lisää ajatuksiasi asiasta, koska en tiedä itsekään, miksi aina luovutan. Mutta sen tiedän sanoa, että jos luovutat nyt ja palaat entiseen, et saa koskaan takaisin sitä aikaa, jolloin laihdutit itsesi upeaksi ja taistelit sen eteen joka päivä <3 Elämä on lyhyt ja pian on edessä elokuu 2013 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aivan ihanista sanoistasi! ♥

      En luovuta, olen itselleni velkaa terveemmän elämän ja sen aion myös toteuttaa. :) Nuo sinun ajatuksen ovat kuin suoraan minun suustani, aivan täysin samaa voisin sanoa omasta elämästäni.

      Ihanaa kesää sinulle! ♥ :)

      Poista
  9. Tässäpä loistavasti kiteytettynä mun viimeaikaiset fiilisket myös.

    Tsemppiä <3

    Oona
    makuhermoromahdus.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinullekkin! Kyllä täältä ja sieltä vielä noustaan! :) ♥

      Poista