11.2.2014

Entä ne tavoitteet?

Olen miettinyt, että miten tekisin (tällä kertaa) tavoitteiden kanssa.. Asetanko tavoitteita noin suurinpiirtein vai mahdollisimman tarkasti? Tavoitteista huolimatta päämäärähän on sama: kilojen karistus, parempi terveys ja kunto ja ylipäätään kliseisesti kokonaisvaltainen hyvinvointi. :)
Mitä hyötyä / haittaa sitten olisi tavoitteista tai niiden puutteesta?
Tarkka aikataulu kiloineen --> Pysynkö siinä ja mitä tapahtuu jos en?
Ei aikataulua tai tarkempia tavoitteita --> Onko liian leväperäinen? Toisin sanoen ei olisi muuta kuin päämäärä, riittäisikö se? Motivoisiko tarpeeksi?
Tavoitevaate --> Onko riittävä motivaattori?
Välitavoitteet ja kokonaistavoite --> Kuulostaa järkevimmältä. Mutta onko liian tylsä?
Palkintotavoitteet (matka tms.) --> Rehkinkö itseäni varten vai palkintoa varten? Mitä sitten kun palkinto on saavutettu?
Liikuntamäärät --> Uuvuttaako pelkkä ajatus esimerkiksi viidestä liikuntakerrasta viikossa?
Syöminen --> Jokin dieetti tai ruokavalio vai perinteinen syö enemmän mitä kulutat - periaate? Osaanko syödä oikein ja monipuolisesti itsenäisesti? Kyllästynkö joihinkin vain tiettyihin ruokiin?
...
Tämmöisiä ajatuksia tähän tiistai-iltaan.

Olisi kiva kuulla mihin ratkaisuun te olette tavoitteiden kanssa päätyneet ja mikä toimi tai ei toiminut sinun kohdalla? :) Nämä asiat ovat tietysti aika henkilökohtaisia ja toimivat jokaisella meistä omalla tavalla. Eikä toisen tapaa tai suunnitelmaa voi välttämättä joku toinen käyttää mutta ainahan voi vinkata omista kokemuksista. :)
 
Kuvat: google.




22 kommenttia:

  1. Tämä postaus sai minut miettimään asioita, kiitos siitä! Minulla on kuntoilu-projekti meneillään ja hyvässä suunnittelu-vauhdissa, en vaan saa mitään aikaiseksi. Pitäisi kyllä, ehkä tuollaiset väli-suunnitelmat saisivat vihdoin minut sohvanpohjalta pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä projektiisi, kyllä se siitä lähtee. :)

      Poista
  2. Minäkin aloin ihan miettiä tätä.

    Tarkka aikataulu ei todellakaan ole mun juttu, haaveilen mieluummin niin, että ensi viikolla saatan painaa vaikka kilon vähemmän. Kilo kerrallaan eteenpäin siis. :) Myöskään palkinnot tai tiukka ruokavalio eivät ole auttaneet mitään.

    Tavoitevaatteita käytän, mutta eihän yksi vaate itsessään riitä. Se on se kokonaisfiilis mikä vallitsee, kun ne pienemmät vaatteet mahtuvat taas. :)

    Olen ennen ollut aina normaalipainoinen ja kaikkein eniten mua motivoikin ajatus siitä, että laihtumalla saan sen entisen minäni takaisin. Se parempi olo on kuitenkin aika tuoreessa muistissa vielä. Jaksan paremmin, keho voi paremmin, nautin liikunnasta, näytän kauniimmalta, voin pukeutua haluamallani tavalla, minun ei tarvitse piilotella itseäni ym. Tämä kokonaisuus on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen, ja sen eteen jaksan painaa kuukausikaupalla. Homma olisikin varmaan vaikeampi, jos olisin aina ollut ylipainoinen enkä tietäisi, mitä olisi olla normaalissa painossa ja hyvässä kunnossa.

    Toinen todella olennainen juttu motivaation säilymisen kannalta on se, että iloitsee jo pudotetuista kiloista, vaikka matkaa lopulliseen tavoitteeseen olisi vielä paljonkin. Ei tätä jaksa, jos ainoa merkitsevä asia on se viimeinen tavoite. Etsin itsestäni positiivisia muutoksia jokaisen kadotetun kilon myötä, toimii mulla!

    Karo
    http://laskitlahteenyt.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen joskus ollut normaalipainoinen, jopa ehkä alipainoinenkin. En kyllä muista niistä ajoista juurikaan joten siksi en ehkä "osaa kaivata" normaalipainoisia hetkiä. Vaikka kyllä ne parhaimmat motivaattorit on se hyvä olo, mikä tulee tuloksista joita on työllä saavutettu. Sitä tunnetta haluaisin taas kokea. Ja tietenkin kaipaan sitä parempaa itsetuntoa joka kevyempänä oli. :)

      Poista
  3. Omalla kohdllani voisin sanoa, että melkein kaikkea on kokeiltu ja aina tuntunut, että tyssää se touhu. Mutta parhaimmaksi tällä hetkellä olen kokenut sen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tavoittelun ja siinä ohessa painon putoamisen. Tarkoista painotavoitteista ja aikatauluista saan aikaiseksi itselleni vaan liikaa paineita ja jos putoamistahti ei toteudukaan, niin paino alkaa taas nousta ja herkutteluksi menee. Nyt sitten olen löytänyt itselle sopivan tyylin, jossa ei ole liiaksi paineita. En nimittäin tee tätä vaakan kanssa, ainakaan vielä. Tiedän lukemat viime syksyltä ja kesältä missä painossa olen ollut ja jouluun mennessä keräsin uskoakseni yli 5, mutta alle 10 kiloa takaisin. Nyt varmaankin painan jo vähemmän kuin piiiiiitkään aikaan, vaatteista päätellen, mutta vaakalle en vielä halua mennä. Menen sitten kun tuntuu taas, että uskallan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pointsit sulle, että pystyt olemaan ilman vaakaa. :) Ja kyllähän vaakaa enemmän oikeasti kertoo vaatteet ja peili. :)

      Poista
  4. Tässä yksi ehdotus:
    1) Mieti, miksi haluat laihduttaa? Mitä saavutat sillä? Hyvän olon tunne? Parempi itsetunto? Tyytyväisyys omiin saavutuksiin, ylpeys? Mun mielestä kannattaa miettiä asioita omalta kannalta eikä laihduttaa muita varten!
    2) Voi asettaa suurimmaksi päämääräksi esimerkiksi painon putoamisen. Kilomääriä ei välttämättä tarvita, koska eihän pelkkänä tavoitteena ole painaa x kiloa vaan se kokonaisuus. Kun on asettanut itselleen päämäärän, niin mieti, miten pääset siihen? Mitä askelia tarvitaan? Kun rikkoo tavoitteensa pienempiin palasiin, on helpompi ruveta hommiin (ei mieti pelkästään sitä, että "haluan nythetitässä painaa 70 kg). Esimerkkejä askelista:
    -kävelen joka päivä 10 minuutin lenkin
    -en käytä hissiä tms., kuljen portaita aina, kun se on mahdollista
    -otan lautaselle ruokaa 10 % vähemmin kuin ennen
    -en syö ennen nukkumaanmenoa mitään raskasta ruokaa. Jos on nälkä, niin syön yhden hedelmän
    -jos on makeannälkä, niin odotan ensin esim. puoli tuntia ja katson sitten, huutaako makeannälkä edelleen

    Eli pieniä askelia. Pikku hiljaa lisää askelia, muttei rysäytä kerralla itselleen hirveästi muutoksia.

    3) Pidä päiväkirjaa. Esim. tänne blogiin voit kirjoitella omia tuntemuksia. Kun onnistut jossain, esim. hyötyliikunnan lisäämisessä, niin kirjoita ylös, miltä se tuntui. Se palkitsee sinua myöhemmin! Jos taas tulee repsahduksia, niin kirjoita niistäkin. "Heikkoina hetkinä" voit lukea, miltä tuntui, kun onnistui/repsahti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä ehdotuksista, ei yhtään hullumpia. :)

      Poista
  5. itse olen tällä hetkellä "dieetillä", mutta paino ei ole pudonnut tippaakaan vaikka aloitin marraskuussa. tämä touhu on vaatinut kyllä henkiseltä puoleltani paljon. syy miksi kestän sen, etten laihdu, on treenaamiseni. treenaan n.4 kertaa viikossa kuntosalilla, joten tiedän, että kropassa kyllä tapahtuu jotain. (kuun lopussa on kyllä lääkäri, jossa tarkistetaan veriarvot, kilpparit yms, sillä kyllä aineenvaihdunnassa selkeästi jotain ongelmaa on) jaksan dieettiäni hyvin, sillä se ei ole liian rajoittava ja on esimerkiksi vaihtoehtoja aamiaiselle jne. kerran viikossa saan pitää herkkupäivän ja sekin on mukavaa :)

    dieettiä helpottaa se, että käyn kerran viikossa ostamassa seuraavan viikon ruokatarpeet ja sunnuntaina teen ruokapreppailut, eli teen annospusseja jääkaappiin ja pakastimeen. ei tule repsahdeltua ja on kiva syödä niin, että se tukee treenejä. eli suosittelen tekemään ruoat valmiiksi ja käymään kuntosalilla tai jumpassa tms :) valitse liikuntamuoto josta nautit.

    päivä kerrallaan.. pikkuhiljaa päivät muuttuvat viikoiksi, viikot kuukausiksi jne ja sitten huomaakin jo, että muutos on jo tapahtunut.!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma kompastuskivi on ennakoitavuus. Kumpa pystyisin tuohon kerran viikossa kauppa/ruuantekopäiviin. Uskon, että se auttaisi jo pitkälle eikä repsahduksia tulisi niin paljon.

      Poista
  6. Itsellä ei tavoitteet ehkä sittenkään ole se juttu. Enemmän "päivä kerrallaan, katellaan miten käy". Takaraivossahan on toivo mahtua vaatteisiin. Mutta aikatauluja en aseta. En tiedä miksi.. ehkä siksi, että se tuntuisi liian sitovalta. Tämä tällainen epämääräinen hengailu toimii. Koska minähän en laihduta.. aloitin juoksukoulun ja vähän katson mitä syön, mutta en laihduta. Sellaisellehan ei edes voi olla aikataulua. Siten ei siis ole välitavoitteita eikä palkintotavoitteitakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleni kyllä toimii nuo esim. välitavoitteet. Siitä saa extrahyvää oloa jos joskus pystyy alittamaan jonkin tavoitteen. Tietenkin liian tiukat tavoitteet taas tekee juuri päinvastoin.

      Poista
  7. Mulla ei ole aavistustakaan, että kenen blogista sain inspiraation, mutta tulkitsin jotain lukemani siten, että ihan jokaikinen päätös pitää tehdä ajatellen tavoitetta. Joka kerta kun syö tai meinaa syödä, niin miettii, että "onko tämä hyödyksi vai haitaksi?" kaikki ratkaisut liikunnan jne. suhteen tehdään vain siltä pohjalta, että "tämä on yksi päätös tässä hetkessä" ja pohditaan auttaako se tavoitteeseen pääsyssä. Eli tavallaan unohdetaan se isompi kuva ja keskitytään ihan tasan siihen hetkeen joka on käsillä. Tämä tuntuu toimivan mulle, sillä tällä ajattelulla ei ainakaan lyö läskiksi (pun intended) koko hommaa jos sattuu kämmäämään, vaan yksittäiset päätökset ovat yksittäisiä. Jos tahtoo, niin jälkikäteen voi reflektoida, että meninkö tänään tavoitetta kohti vai siitä poispäin. Ennen mietin aina, että "koska söin päivällä kevyemmin, niin nyt voin herkutella" tai "koska repsahdin päivällä pizzalle, niin menkööt ilta jäätelöä syöden ja HUOMENNA olen sit taas kunnolla".

    Tavallaan tässä rinnalla on myös perinteisempi tavoite, koska sain kuulla ystävieni menevän naimisiin kesällä ja tahtoisin olla häissä hoikimmillani. En ole kuitenkaan laittanut siihenkään mitään kilorajaa, koska olen nyt alimmassa painossa 11 vuoteen ja niin kauan kun suunta on alaspäin, niin olen hoikimmillani häiden koittaessa, kätevää! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihan järkevälle. Periaattessahan sitä eletään tässä ja nyt, joten miksei noilla tässä hetkellä - ajatuksillakin voisi pitkälle päästä.

      Mukavia ja hoikkia hetkiä häihin! :D :D

      Poista
  8. Mulla on ehkä ensisijainen tavoite laihtua, saada hormonitoiminta käyntiin ja meidän kotiin vielä yks sisarus muksuille. Muuten epämääräisempi tavoite on päästä vaatteissa normaalikokoihin, elämää vaikeuttavasta raskausröllykästä (roikkuva makkara) eroon, liikunta osaksi elämää (ei niin väliä mikä laji koska ne vaihtelee kuitenkin elämän aikana), olla liikunnallinen ja, reipas esikuva lapsille ja tietenkin oppia syömään hyvin, monipuolisesti ja sopivasti. Toivon että olen hyvä esimerkki lapsilleni ja että, he oppisivat hyvät elämäntavat eivätkä olisi koskaan tässä jamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyviä tavoitteita sinulle. Jokainen noista (paitsi lapsi) voisi olla myös minunkin tavoite. :)

      Poista
  9. Päätinpä minäkin kommentoida, ensimmäistä kertaa :)
    Itse aloitin "urakan" viime vuoden puolella (marraskuussa), mutta motivaationi ei silloin ollut kohdillaan. Uuden vuoden kynnyksellä päätimme avomiehen kanssa jättää herkut vähemmälle ja syödä paremmin. Teimme siis yksinkertaisen päätöksen; saisimme syödä kohtuudella KAIKKIA herkkuja, kunhan emme itse ostaisi mitään. Itselläni tämä on toiminut ainakin toistaiseksi hyvin. Aikaisemmin olen yrittänyt kaikenlaisia herkkulakkoja, mutta aina jossain vaiheessa sitä tuudittautuu siihen ajatukseen että "voinhan mä nyt tuon yhden suffelin ostaa".. Seuraavassa vaiheessa sitä mättääkin jo levyn suklaata päivässä.. nim.merk. Kokemusta on :) Meille tämä on toiminut eikä takapakkia ole tullut. Olen nauttinut mm. leivoksia, runebergin torttuja ja jäätelöä tämän vuoden puolella, mutta paino tuntuu tippuvan sellaista kilon luokkaa viikossa. Muuten ruokailuja emme hirveästi ole rajoittaneet, arkena syömme tavallista kotiruokaa, viikonloppuisin saattaa olla jotakin erikoisempaa. Töissä pyrin syömään kevyemmin eli vain yksi lämmin ruoka päivässä. Petrattavaa on vielä veden juonnin saralla, onko kellään mitään hyviä vinkkejä siihen? :)
    Urheilusta en ole koskaan välittänyt liiemmin, kouluaikoinakin liikunta oli inhokkiaineiden joukossa. Nyt olen pakottanut itseni vähintään 2 krt viikossa ryhmäliikuntatunneille, joista toinen on korkean sykkeen tunti. Ylipainoisena tuntuu välillä masentavalta käydä ryhmäliikuntatunneilla, koska olen aina se suuri mörökölli siellä takarivissä, mutta sitkeästi nielen häpeäni ja yritän jatkaa eteenpäin. Eihän tästä taida olla kuin yksi tie ja tässä tapauksessa se on alamäkeä ;)

    Niin, se paino. Lähtöpaino taisi huidella siellä 140 kilon hujakoilla. Olen ihan lapsesta saakka ollut jostain syystä painokäyrien yläpuolella, ekaluokkalaisenakin taisin painaa jo 45 kiloa, mittaakin tosin oli jo se 145cm :) Itselläni alkaa ehkä tuo kolmenkympin kriisi iskeä ja toiveissa on että tämä vuosi vihdoin toisi tullessaan kaksinumeroisen painoluvun!

    ps. Vaikka aiemmin itsekin kuvittelin ettei sillä lukemalla ole väliä, mutta kyllä se jotenkin motivoi kun näkee luvun pienentyvän. En kuitenkaan punnitse itseäni säännöllisesti, sillä silloin tästä tulee tavallaan liian "työlästä". Tässä vaiheessa kun pienikin pudotus on kotiin päin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit. :)
      Kuulostaa hyvälle teidän touhu. :) Itsekkin olen tuota kohtuus-juttua yrittänyt mutta en vain pysty siihen. Herkkupäivä viikossakin oli välillä liikaa. Pitäisi vaan saada tuo pääkoppa kuntoon niin ruoka ei olisi iso mörkö.

      Veden juonti on haastaavaa minullekkin. Itse käytän veden juomiseen sheikkeriä (noin vajaa litran). Niitä kun ainakin pari juon niin tiedän, että päivä on mennyt hyvin veden juonnin osalta. :)

      Oletko saanut miten paljon nyt pudotettua painoa?

      Kyllä, kaikki pudotus on kotiinpäin ja tulokset jos mitkä motivoivat!

      Tsemppiä ihan hirmuisesti! :)

      Poista
  10. Hei kiva blogi sinulla, löysin sen vasta. Pitää ruveta lukemaan tarkemmin.

    Itse oon kyllä tykännyt asettaa tavoitteita ja miettiä jopa konkreettisia steppejä joilla niihin päästään. Muuten menee sellaiseksi fiilispohjalta tekemiseksi, eikä mitään tulosta meinaa tulla. Mä olen tehnyt itselleni aina alkuun pari sellaista helppoa tavoitetta, joiden saavuttaminen motivoi jatkamaan. Tyyliin jos vuoden alusta vaikka on tullut vähän lisäpainoo, vaikka vaan pari kiloa, niin eka tavoite ois saada ne pois. Pari viikkoa vaan skarpisti ja tadaa. Itsensä voi sitten palkita jollain muulla kuin syömisellä. Sen jälkeen asetan uudet pienet välitavoitteet, joita kohti etenen. Ei kannata aluksi kiinnittää liikaa huomiota siihen lopulliseen päämäärään.

    Joku suuntaa-antava aikataulu kantsis mun mielestä kanssa tehdä. Jos vaikka käy niin että repsahtaa, niin sitten ainakin muistaa palata ruotuun heti, jotta aikataulu ei mene pahasti mönkään. Muutenhan käy liian helposti niin, että sitten jatkaa huonoilla teillä turhan pitkään ajatuksella, että seuraavalla viikolla aloitan taas alusta.

    Kirjoittelin itse omista tavoitteistani joku aika sitten blogiini täällä: http://mammanlaihdutusblogi.blogspot.fi/
    Käy kurkkaamassa, jos tykkäät saada lisää laihdutusaiheista luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Linda, kiva kuulla ja tervetuloa! :)
      Järkeviä ajatuksia sinullakin.
      Minäpä käyn hakemassa tsemppiä sinunkin blogistasi. :)

      Poista
  11. Pari vinkkiä, mitkä ainakin itsellä pitää motivaatiota painonpudotukseen (tai ainakin herkuttelun karttamiseen..) yllä. Tulosta itsestäsi valokuva siltä ajalta, kun olet ollut kaikkein isoimmassa kunnossa ja näky on omasta mielestäsi kamala. Teippaa kuva jääkaapin oveen. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta toimii! Kun näkee kuvan, niin kummasti ruokahalu katoaa.
    Toinen hyvä on hampaiden pesu, silloin kun tekee mieli herkutella. Raikkaan hammastahnan maku suussa vähentää esim. suklaan himoja, koska olisi kamala ajatus syödä suklaata heti hampaidenpesun jälkeen. Ja tottakai bonuksena lisäpesut hampaille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota kuvajuttua olen itsekkin harkinnut ja jossain vaiheessa sitä toteutinkin. :) En tiedä miksen sitä kuvaa enää pidä esillä, täytyykin taas kaivella muistutukseksi. :)

      Tuo hampaiden pesu onkin uusi vinkki, kiitos siitä. Pitääpä ehdottomasti kokeilla. :)

      Poista