6.2.2014

Läski vai ei?

Niin. Siinäpä kysymys. Vastaus on kyllä ja ei. Tällä hetkellä kyllä, mutta haluanko olla, en. Siis miksipä en tee asioita niin, että se vastaus olisi kyllä. Syitä ja tekosyitä on enemmän kuin sormien ja varpaiden ulokkeet riittävät niitä laskemaan. Mutta onko nyt jo liian myöhäistä? Onko jo minun juna mennyt? Oliko tämä tässä? Mikä on muuttunut sitten viime draivin? Miksen kuuntele omaa sisintäni?
Muun muassa näitä kysymyksiä olen viimepäivinä pohtinut. Vastaukset ovat olleet aika laihoja (Heh!), enkä ole oikein päässyt puusta pitkälle. Tiedän mitä haluan ja mitä en, mutta jokin estää ryhtymästä toimeen. Jotenkuten tiedän miten tavoitteeni saavuttaisin mutta aloittaminen ei nappaa.
 
Tässä on mennyt nyt niin kauan enemmän ja vähemmän huonosti, että periaatteessa kaikki on aloitettava alusta. Tietenkin olen viisaampi kuin viimeksi aloittaessani mutta en näköjään tarpeeksi viisas tehdäkseni jotain.  
Olette varmasti huomanneet, että tänään ei ole tullut painopäivitystä (ainakaan vielä). Mutta jotenkin tuntuu turhalta laittaa niitä kun muutosta ei tule, ainakaan parempaan suuntaan. Onhan ne tietenkin mustaa valkoisella, ihan jo itsellekin muistiksi ja ehkä tsemppariksi. 
Nyt negatiiviset ajatukset metsään, hus!! Sillä menneeseen en voi enää vaikuttaa mutta tulevaisuuteen kyllä. Eli keskitytään siihen. Eiks niin? :)
 
Tiedän, että olen erittäin kunnianhimoinen ja halutessani olen hyvä siinä mihin rupean. Ehkä juuri siksi en aina uskalla edes yrittää. Se on jokotai, ei mitään siltä väliltä. Pitäisi yrittää päästä tästä ajatuksesta eroon, niin luulen että on huomattavasti paremmat mahdollisuudet onnistua. Arvostusta ja armollisuutta itseäni kohtaan. Sitä jos mitä pitäisi opetella.  
Vaikka olen pitänyt täällä hiljaiseloa, olen kuitenkin lukenut kaikki kommenttinne ja sähköpostinne. Kiitos niistä. On mukava huomata kuinka paljon siellä ruudun toisella puolella on kannustavia ihmisiä. :) Kiitos niistä tarinoista, joita olette jakaneet. Meitä on paljon samassa tilanteessa ja osa on jo onnistunut siinä mihin ryhtynyt. Tiedän etten ole yksin asioiden kanssa. Siksi tämä onkin niin antoisaa kun voin jakaa ajatuksiani teille ja te taas ajatuksia sekä kokemuksia minulle. :)
 
Tukea projektiini olen saanut myös Fitbit:n ja Swiss Clinicin väeltä. Näiden tuotteiden testauksesta tulee juttua sitten  myöhemmin. 
Ylläolevassa kuvassa on  muuten tämän päivän ostoskoria. Eipä ole hetkeen ollut tämmöisiä tuotteita korissa. ;) Elikkä kyllä tässä on halu ja tsemppi taas nousussa. Pienin askelin yritän taas päästä vauhtiin. 
 
Vaikka tällä hetkellä elämäni on varsin hektistä niin yritän silti kuunnella itseäni ja tehdä itselleni parhaita ratkaisuja. Yritän vähentää niitä tekosyitä ja tehdä enemmän arkipäivän järkeviä ratkaisuja. Yritän antaa itselleni enemmän positiivista palautetta kuin ainaista soimaamista. Yritän nauttia elämästä. Eiku en yritä, vaan nautin.
 
Kyllä me onnistutaan! Tsempataanko toinen toisiamme kohti tavoitteita? :)
 
Fitbit- ja Swiss Clinic - tuotteet sekä Kg - lehti saatu blogin kautta.
Sisältää mainoslinkin.

11 kommenttia:

  1. Itselläkin ollut tässä motivaatio hukassa. Suurin syy taitaa olla se, että odotin 10kk erään yhteistyöprojektin alkua, joka ei sitten toteutunutkaan. Luulin saavani hyvät yhteistyötahot muodonmuutokseen, mutta se olikin sitten liian hyvää ollakseen totta. Jouduin pettymään pahasti ja siinä odottaessa motivaatio laski ja laski ja kun viimein saivat sanottua ettei projekti onnistukaan, motivaatio lopahti täysin. Tästä nyt sitten pitäisi taas itse koittaa saada pakka kasaan ja löytää se motivaatio palata salille ja opetella säännöllistä syömistä.

    Kuten aiemmin oon sanonu, sun blogi vois olla mun kirjoittama – niin samanlaisia ajatuksia ja fiiliksiä pyörii mullakin päässä. Samassa veneessä siis ollaan Mariina ja mä ainakin edelleen tsemppaan sua kovasti! Oot niin hienon pudotuksen jo saanut aikaan. Vielä ei kannata heittää pyyhettä kehään. Ehkä meidän pitäis järjestää joku motivaatiomiitti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan höh kun meni yhteistyöjutskat pilalle! :( Mutta kyllä sä siellä saat vielä oman tsempin päälle, usko minnuu! :) Mää uskon sinuun kun sää kerta uskot minuun! :D

      Poista
  2. Tunnistan tuon tunteen, että tietää, että jotain pitää tehdä, tietää, mitä pitää tehdä, mutta jokin puuttuu, että saisi tehtyä. Olin sen tunteen vallassa koko viime vuoden.
    Sitten tuli impulssina itselle tuo närästys ja sitten ne kauhuhetket, kun fat pantsitkaan ei mahtuneet päälle.
    Eli ehkä tarvitset jonkin (ulkoisen?) tönäisyn, jonkin, joka taas nostaisi raiteille ja antaisi vauhtia?
    Pitäisikö kokeilla jotain vaatteita, jotka ei mahdu ja asia ärsyttäisi niin paljon, että siitä saisi potkua..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tässä on kun ei ne ulkoiset tönäisytkään juuri hetkauta mihinkään. Jos vaatteet kiristää, siirrytään isompiin.. Ja ei edes muiden varovaiset maininnat mahdollisesta lihomisesta saa tekemään mitään. :/

      Poista
    2. Mulla ei ole isompia vaatteita :D ja onneksi olen pysynyt poissa kaupoista, enkä ostanut niitä isompia..
      Mulla kyllä vahvana motivaattorina on se, ettei yksinkertaisesti ole mitään päällepantavaa kun ei mahdu!

      En ihan usko siihen, ertä välttämättä muiden sanomiset auttaisi. Ne saattaa auttaa joskus, sopivassa tilanteessa, mutta eivät välttämättä.. Paska juttu on se, että se motivaatio vaan täytyy löytyä sisäisesti, jostakin.. ja aahh tiedän kyllä, miten vaikeaa se on..Kun sitä saisikin ostettua jostain purkitettuna, motivaatiota..

      Ootko ajatellut jonkinlaista itsetunnon rakennussessiota, jota kautta motivaatio saattaisi vahventua..?

      Poista
  3. Huomenta! Kuin luin postauksesi se oli kuin olisit pukenut minun ajatukset sanoiksi. Sanna tuossa ehdottaa motivaatiomiittiä sitä tarvitsisin enemmän kuin kovasti! Mariina samaan aikaan oltiin superdieetillä ja sitä kautta blogisi löysinkin ja innokkaasti sitä seurannut.Ihan samalla kaavalla täälläkin menty plussaa ...plussaa.. motivaatio kadonnut... aktiivisuusranneke hankittu, ihan hymyilytti kun huomasin kuvan sun aktiivisuusrannekkeesta :) Syitähän olen mainio itselle keksimään miksi on käynyt näin opiskelu, työ, sairastuminen, jne... Mariina kokoaisitko pienen porukan 4-5 innokasta yhteen vaikka joku "omaryhmä fb:hen" tai joku muu vastaava ja sen kautta saataisiin se motivaatiomiitti pyörimään melkein realiajassa :) T. Lillukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä on siis samassa junassa monia. Mitä ihmettä me tehtäis, että saatais tsemppipotkut takamuksiin kaikille. :)

      Tuo ryhmäjuttu ois muuten hyvä idis. Pitääpä miettiä asiaa ja kysellä vaikka täällä sitten olisko porukkaan halukkaita tulijoita. :)

      Poista
  4. Ihan samoja ajatuksia täälläkin... Toivon vaan, että motivaatio kasvaa mitä pidemmälle kohti kesää mennään. Ja kunhan tästä flunssasta tervehtyisin ja pääsisin taas liikkumaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua taas tuntuu ahdistavan enemmän mitä lähemmäs kevät ja kesä tulee.. Ärsyttää kun taas meni kesäksiparempaankuntoon-projekti höpöksi, ja nyt mukamasten sitten alkaa oleen liian myöhäistä tehdä mitään. Vaikka ihan hanurista oleva ajatushan se on. :)

      Poista
    2. Tuo "liian myöhäistä" on se itsepetoksista pahin. Sen kaveri on "ensi vuonna sit uudelleen".
      Entäs jos heittäisi kalenterit helvettiin siinä mielessä, että mitä väliä sillä on, että kesä on tulossa? Jos vaikka olisi Lokakuun Läskitön?
      Kun jos päästää tuon liian myöhäistä tehdä enää mitään -madon voimistumaan, se kasvaa kuin lapamato pitkäksi ja kaiken energian syöväksi..

      Poista
    3. Tottahan se on, että ei sitä kalenterin mukaan laihduteta tai muuteta elämää. Ne on vaan todennäköisesti hyviä tekosyitä jatkaa mässäilyä yms.

      Poista