30.7.2014

Vaaka kertoo totuuden

Nonni, tässä se nyt tulee...

Pelkäsin vielä pahempaa, mutta tietysti odotin parempaa. Nyt ois hyvä hetki pysähtyä ja miettiä mille alkaisi. Tai kyllähän tiedän, että mille aletaan mutta että miten? Miten teen ja toimin tällä kertaa, että tämä olisi se vihon viimeinen kerta näissä lukemissa? Hmmm...
 
Vaaka on siis saatu Fitbitiltä, mutta harmittaa kun en saanut sitä synkronoitua koneeseen/puhelimeen niin jäi monet mielenkiintoiset tiedot saamatta.
 
Toivottavasti kukaan teistä ei saanut ylimääräisiä sydämentykytyksiä näistä lukemista... :) Vaati paljon, että tämän tänne julki toin mutta tässäpä se nyt on ja vain minä itse voin päättää miltä se näyttää tulevaisuudessa. :)
 

28 kommenttia:

  1. Tuo vaati varmasti rohkeutta jakaa vaa´an lukema meille lukijoille, mutta tästä ei ole kuin suunta alas päin eli numero pienemmäksi! Mulla itsellä vaaka näyttää kauhulukemia, mutta nyt on vaan otettava (taas) asia haltuun ja mietittävä etenkin miksi haluan painoa alas. Itselle tärkein on se, että pysyn terveenä ja kroppa jaksaa kantaa mut vielä, kun ikänumero näyttää enemmän kun 60 :-) Tsemppiä! Täällä ainakin ollaan hengessä mukana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko yrittää katkaista tämä lihominen. Siksi päätin, että totuus on nyt tultava julki. Tästä onkin nyt hyvä suunnata katseet kevyempään tulevaisuuteen. Kiitos paljon! ♥

      Poista
  2. Suunta eteenpäin, lukema alaspäin. Ja tärkeintä, hyvällä fiiliksellä eikä pakkofiiliksellä "täytyy laihduttaa tietty määrä tietyn ajan kuluessa"..Itsellä myös 40kg ylipainoa.:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pitäisi nyt yrittää antaa aikaa itselle eikä tehdä, ainakaan liian tiukkoja, tavoitteita. :)

      Poista
  3. Hienoa ja rohkeaa julkaista vaaán lukemat! Tilannehan on alkutilanne huomioon ottaen vielä paremmalla puolella ja hallintaan otettavissa :) Hyvällä fiiliksellä ja omaan tahtiin eteenpäin vain. Mitähän niksejä sitä osaisi kertoa..? Itse pidin laihdutuksestani päiväkirjaa (en kuitenkaan julkisesti, respectit sulle siitä), jonka aloitin kirjaamalla ylös ihan ranskalaisilla viivoilla kaikki ne paskat ja kammottavat asiat jotka itteäni niiiiiiiin siinä tilanteessa ahdisti (ja jotka kaikki reilusti ylipainoiset takuulla tietävät) Oli jotenkin järkyttävää tuijottaa niitä konkreettisesti kirjotettuna. Kirjasin ylös myös kaikki ne onnistumiset ja huikeat fiilikset, joita tulla tupsahteli painolukeman kymmenten muuttuessa aina vaan pienemmäksi. Samalla huomasi kuinka yksi toisensa jälkeen sai unohtaa noista alun ongelmista. Nyt normaalipainoisena ja reilut neljäkymmentä kiloa hoikempana käyn aina sillon tällöin edelleen lukemassa kuinka ahdistunut olin aluksi, ihan vain muistuttaakseni itseäni faktoista ja pitääkseni tämän tsempin päällä. Ollakseni täysin rehellinen yksi huono puoli tässä laihtumisessa on: minulla on mennyt hirveästi rahaa, kun olen joutunut uusimaan koko vaatehuoneen sisällön alusvaatteita myöten, eikä minulla tosiaankaan ole varaa taloudellisti (eikä tasan henkisestikään) palata entiseen.
    Toivon koko sydämestäni sulle ja kaikille ylipainoisille tsemppiä ja tahdon niin kovasti, että pääset ennemmin tai myöhemmin tavoitteeseesi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä vinkeistä, osan otinkin jo heti käyttöön. :) Ja mahtavaa, kuinka ison urakan olet tehnyt, onnea! :) Toivottavasti itsekin joskus taas voin sanoa pudottaneeni useita kymmeniä kiloja.

      Suuret kiitokset! ♥

      Poista
  4. Kiitokset rohkeudestasi. Itselläni 40 kg ylipainoa ja jossain vaiheessa olen elämäni aikana saanut sitä pudotettua, mutta nyt tämä ylipaino jotenkin ihan lähtenyt käsistä. Eniten harmittaa ja surettaa, kun olen huomannut, että olen alkanut eristäytymään tämän ylipainon takia. Ei huvita lähteä ulos ystävien kanssa, kun koskaan ei ole mitään päälle laitettavaa ja ihana trooppinen kesä, enkä kehtaa rannalle mennä. Tiedän ihan naurettavaa, mutta näin vaan on. Ja kaiken tämän tiedostaen silti vaan ruoka maistuu, vaikka tiedän kuinka turmiollista se on. Pakko se vaan on itseään edes yritettävä ottaa niskasta kiinni, koska harmittaa jäädä kaikesta ihanasta paitsi sen takia, kun ei kehtaa näin pullerona täysillä elää. Tuntuu, että ihanan elämä menee hukkaan ja vain itse olen tässä esteenä. Kiitokset, että sain tänne vähän valittaa ja tsemppiä meille kaikille! Tästä se lähtee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin sanoa, että täysin samat ajatukset ja tuntemukset on minulla. Harmittaa jälleen yksi mennyt kesä eikä juuri mitään haluttanut tehdä. Monet hetket ja kokemukset menevät tosiaan ihan hukkaan kun ei viitsi/halua/uskalla lähteä tai tehdä mitään muuta kuin syödä ja olla kotona.

      Mutta, kyllä me täältä noustaan. :)

      Poista
  5. Vaati varmasti paljon myöntää tosiasia sekä itselle että lukijoille! Haastetta riittää kaikin puolin, mutta ei saa vaipua epätoivoon. Nyt kannattaa ihan rauhassa miettiä, mitä seuraavaksi. Oma ehdotukseni on, että kokeilisit tällä kertaa vältellä kaikki tai ei mitään -asennetta, kun se ei ole tuntunut toimivan pidemmällä tähtäimellä. Tiedän kokemuksesta, että kun alkaa kevennellä, tulee kiusaus vetää sitten samantien täysillä.

    Kaikkea hyvää, toivotaan että oikea suunta löytyy! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä olen funtsinut, että millä eväin ja keinoin lähtisin liikkeelle. Vielä en ole ratkaisua löytänyt. Vaikka eihän laihtuminen mitään ihmeellistä ole, syö vähemmän mitä kulutat. Mutta jos se pelkästään toimisi, en näitä asioita nyt miettisi. :)

      Kiitos, sitä toivon itsekin. :)

      Poista
  6. Oleellista ei liene mitä me muut ajatellaan, vai ajatellaanko mitään :) Oleellista on, mitä ajatuksia tuo sussa herättää?
    Saatko siitä tsemppivaihetta päälle vai tuumaustauko vai mitä.
    Aloitat siitä, että tuo on fakta, ja sitten mietit, että miten haluat tästä edetä. Mikä toimii sulle, ja miten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Kovasti tässä olen miettinyt, että miten ja mille alan. :)

      Poista
  7. ootko kuullut flexible dietingista? googleta iifym. kyseessä siis makrojen laskemista. voisi sopia sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kuullut, mutta nyt käyn tutustumassa. :)

      Poista
  8. Mahtavaa kun rohkenit vaakalle. . varmasti tosi kurjaa taas olla tässä jamassa. Tosin itsellekin on käynyt just niin että kovan alun jälkeen motivaatio katosi tyystin ja olen aika huvittuneenakin seurannut, miten samoilla linjoilla mennään. Mullakin paino parin vuoden takaisissa lukemissa ja kiloja on n. 35-40 ylimääräistä. En tiedä tosiaan mistä motivaatiota saa. Ja jos sitä ei saa, niin voiko pakottaa vain itsensä tekemään edes jonkin muutoksen. . olen huomannut, että tarvitsen jotain liikuntaa pitääkseni virettä yllä ja sitä kautta tsemppiä ja mielialaa parempana. Lisäksi ryhmä, edes jokin ryhmä jossa samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Päätös- - en tiedä, olen odottanut aina jotain klik-ilmiötä, muttei sitä ole pariin kymmenen vuoteen tullut joten päätös kait on tehtävä.Mutta miten? Päätöksen voi tehdä mutta miten sen pitää voimassa.. vaatii taas sitä motivaatiota, päämäärätietoisuutta, sitoutumista. Joillakin se onnistuu, mutta minä taidan olla liikaa hetken lapsi. Mitenkä sitä päämäärätietoisuutta voisi tilata? :-) MIten päästä oikeasti eroon vanhoista tavoista, herkuista- aika monta konstia olen kokeillut, kuten varmaan sinäkin. Terveysalan ihmiset puhuvat pieni päätös päivässä - jutusta. Ok, pitäisikö antaa itselleen aikaa vaikka pari vuotta? ei nopeita tuloksia ja dramaattisia muutoksia? Mahtavaa lukea onnistumisista, mutta jotenkin uskomattoman hienoa että uskallat myös tunnustaa epäonnistumisen ja ponnistaa vielä sieltä. Siis olet jo kerran harjoitellut, varmasti opit virheistä. Joku on sanonut, että luovuttaja ei voita ja Voittaja ei luovuta! Tsemppiä, varmasti mukana hengessa ja blogissa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se kun osaisi antaa aikaa itselle. Tahtoo olla kaikkihetinyt meininki yleensä. Joka ei tosiaankaan toimi. :) Moni asia on pielessä, jos miettii syömisiä, liikkumisia jne., joten pikku hiljaa edeten olisi ehkä järkevää. Ei vaan tahdo hermot riittää semmoseen. :D

      Toivon ja uskon, että täältä noustaan. Mutta armotonta työtä se vaatii. Olenko siihen valmis? Sitä en tiedä.

      Kiitokset tsempeistä, niittä ihan varmasti tarvitaan. :)

      Poista
  9. Ehdottaisin, että lähtisit karsimaan vähän kerrassaan pois ja vaihtamaan parempiin vaihtoehtoihin. Tylsältä ja hitaalta kuulostaa, mutta toisaalta nutreilla tai mehukeitoilla ei loppuelämää jaksa elää retkahtamatta. Jos tekee mieli jäätelöä, mieti riittäisikö mehujää tai jos haluaa karkkia niin jos ostaisi vain patukan. Koskaan ei sitä ostovaiheessa muista, miten kiitollinen suklaapatukan syötyään on, ettei ostanutkaan enempää. Muista, että on olemassa välimaasto :) Ei ole vain onnellinen ja laiha elämä ja lihava ja surkea elämä.

    Kyllä se siitä lähtee taas rullaamaan, kun ajatukset saa kuntoon :) Älä rääkkää itseäsi, äläkä lähde taas dieeteille. Ajattele ennemmin niinpäin, että etenet tässä omaa hyvinvointia parannellessa. On lyhytnäköistä ajatella, että vuoden päästä haluan painaa alle 70 kg ja sitten 10 vuoden päästä painaakin taas 120 kg. Kilo kerrallaan alaspäin vaikka vain 5 kiloa vuodessa, pääasia että pysyvät poissa :)

    Tsemppiä matkaan! Kyllä se siitä lähtee. Ole armollinen ja älä syyllistä itseäsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa niin järkevälle, mutta mulla ei toimi se että annan itselleni luvan syödä edes pieniä määriä jotain herkkua. Tai ainakin alkuun on pakko olla totaalikieltäytymisen linjalla, muuten repsahtaa aika pian. Pitäisi opetella sitä kohtuutta yms. mutta vaikeita juttuja nämä on. :)

      Poista
  10. Kerran pudotin -50kg 7kuukauteen takas tuli :/ ja olen laihdutanut useita kymmeniä kiloja senkin jälkeen jee,jee.Tällä hetkellä olen laihduttanut Tammikuusta lähtien hitaammin ja terveellisemmin (jälleen kerran)-23kg (toivottavasti viimmesen kerran).
    Tarvitaan aikaa, päättäväisyyttä aika paljon herkuista kieltäytymistä . En sano että eikö saisi herkkuja syödä, totta kait mutta ei niitä tuloksi synny jos sitä suklaa patukoita syö tms. toki joskus voi herkutella olen itsekkin tälle vuodelle vetänyt karkki/rasva mättö "överit" ihan kunnolla oisko 3 kertaa ja joka kerta on saanut työtä tehdä että saa pois nousset kilot.. ja ihan muutamasta päivästä on ollut kyse..ja minulla ainakin on sellanen roppa että ei kärsi edes joka kuukausi herkutella koska muuten painon lasku pysähtyy :/ ...
    Nyt jos koskaan on hyvä aika aloittaa ;) mansikat ,mustikat, ja kaikki muutkin marja ja kurkut ,tomaatit .. ah porkkanat miten makeita ja vesimelooni nam :P halpaa ja hyvää ei tarvita karkkia kun näitä popsii ja saapi syödä eikä varmasti lihota! Ja ei tosiaankaan dieetille kannata vaan perus ruokaa olipa mitä tahansa niin sillä laihtuu sata varmasti kun pysyy annos koot kohtuullisena ja jos on kalori pitoisempaan niin sitä vähemmän kaveriksi paaaaaljon kasviksia /salaattia jne.. ja tosiaankin koskaan ei voi palata entiseen "ruokavalioon" jos haluaa että tulokset on pysyviä.. minä ehkä nyt olen sen tajunnut ;) toivottavasti...
    Tsemppiä paljon sinulle!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavasti olet päässyt uudelleen keveän elämän pariin, onnea! :) Kyllä, nythän olisi sesonki kaikelle keveille ja tuoreille kotimaisille herkuille. Että sen puolesta ei tekosyitä pitäisi olla. ;)

      Mulla sama homma, jo pelkkä ajatus suklaasta tuo kilot heti kroppaan. :D

      Poista
  11. Minulla on kokemusta kaikista mahdollisista tavoista pudottaa painoa, voisin vaikka kirjan niistä kirjoittaa ;). Olen laihtunut noin 50 kg, mutta tämä kesti 10 vuotta! Aluksi se oli semmoista jojoiluta, 20 kg pois ja 30 kg takaisin. Sitten aloin ottamaan jonkinlaisia spurtteja; aina välillä jo tiukempi dieetti ja sitten taas ihan normaalia syömistä vaikka puoli vuotta (lomaa laihdutuksesta, mutta pidin huolen, ettei painoa tullut lisää). Viimeisin sysäys minulla oli 5:2 dieetti. Vaikka en tuota harrastanut kuin pari kuukautta, tajusin, että pärjään vähemmälläkin ruualla, opin lopettamaan syömisen kun maha oli täynnä ja lautasella oli vielä ruokaa. Painoa on vieläkin liikaa ehkä 20 kiloa.
    Tsemppiä!
    -hss

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo 5:2 - dieetti kuulostaa mielenkiintoiselle mutta uskon ettei se ehkä ole minulle se sopivin. Ja kiloja on täälläkin tullut pudoteltua kymmeniä ja kymmeniä kiloja vuosien varrella. Valitettavasti kaikki vain on tullut korkojen kera takaisin..

      Poista
  12. Tsemppiä sinulle! Olet todella rohkea nainen ja ihailen rehellisyyttäsi, itsellänikin ylipainoa 30 kiloa ja samanlaisten aatteiden kanssa varmasti painiskelen. Toivottavasti päivittelet kuulumiasi jatkossakin, niitä aina innolla odottelen :) - Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! :) Yritän päivittää, ja varsinkin sitten kunhan taas vauhtiin pääsen tämän "projektin" parissa. :)

      Poista
  13. Tosi upea juttu, että pistit tämän rehellisesti jakoon! Itsellä katosi viime syksynä kaikki motivaatio sekä ruuan tarkkailuun että liikuntaan, ja siitähän niitä kiloja sitten tuli. Nyt pikkuhiljaa palailen karppaamisen pariin, sillä ruokavaliolla kun ei tee niin paljon herkkuja edes mieli kuin vähärasvaisella superdieetillä. Pieniä muutoksia kokeilen edelliskertaan nähden, mutta joka tapauksessa kaipaan sitä energiaa ja halua liikkua, mikä edelliskerralla karpatessa oli. Ja tietysti sitä vatsamakkaroiden sulamista... Vähän liian monet housut ja hameet taas kiristää :(
    Koulun puolesta tulossa rankka syksy, joten en pistä itselleni mitään epärealistisia tavoitteita, toivon vaan että jaksaisin katsoa mitä suuhuni pistän, ja lähteä taas liikkumaan.

    Tsempit täältäkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kans tosi rankka syksy tulossa opiskelujen kanssa, vaikka eihän se syy ole olla syömättä järkevästi. Itse yritän panostaa ruokaan koska tiedän etten kauheasti kerkeä liikkua. :)

      Tsemppiä meille! :)

      Poista
  14. Olet tosi rohkea kun vaa'alle uskaltauduit ja vielä tuloksen meille kerroit!! Itse en ole noin rohkea. En halua kohdata todellisuutta ja astua vaakaan. Tiedän, että lukema on niin huima, että ahdistuisin täysin jos sen numeroina näkisin. Olen käyttänyt kuumuutta tekosyynä, että ei kykene laihduttamaan ja olen toisin sanoen lihonut lisää kesän aikana. Minä kuitenkin painoin reilu 60 kg muutamia vuosia sitten ja nyt paino on yli sadan.. Mikä minua vaivaa?? Miksi olen tehnyt tämän itselleni??

    VastaaPoista
  15. Sinä pystyt siihen, luota itseesi! Meimi laittoi hyviä ajatuksia, joita olen itsekin soveltanut eli ranskalaisilla viivoilla kaikki ylimääräisen painon aiheuttamat asiat ja tunteet ylös, joita ihan päivittäin tulee vastaan. Ja samalla tavalla kaikki onnistumiset, hyvänolon tunteet ja positiiviset kommentit ylös :) Laitan tähän loppuun tekstin, josta itse saan voimaa :)

    Every day is a new beginning. Stay away from what might have been and look at what can be. ♥

    VastaaPoista