2.11.2014

Diabetes, korkea kolesteroli?

Huomenna menen taas kontrolloimaan sokeri- ja kolesteroliarvot. Nämähän ovat sellaisia, mitä ei näe, joten ne ovat poissa silmistä ja mielestä. Mutta sitäkin tärkeimpiä juttuja olla kunnossa. Tiedän, etteivät ne minulla ole kunnossa mutta haluan selvittää mikä on tilanne tällä hetkellä.
Olen kertonut aiemmin kuinka minulla on todettu diabetes, korkea kolesteroli ja korkea verenpaine. Näihin kaikkiin sain aikanaan lääkkeet. Lääkkeet sain heittää pois ja veriarvot paranivat kun paino putosi. Lääkkeitä en edelleenkään syö, mutta jo viime verikokeissa arvot olivat nousseet normaalien rajojen ulkopuolelle. Nyt varmasti ollaan jo niillä rajoilla, että jos en tee asioille mitään, joudun taas kohta aloittamaan lääkkeiden syönnin. Ja tätähän en luonnollisestikaan halua..
 
No, huomenna nähdään, että mitä ne luvut ovat mustaa valkoisella.
 
Kuva: google.
 

15 kommenttia:

  1. Että tämäkin vielä... Eikö tuosta nyt löytyis se kunnon motivaattori sulle. Itte ainakin seisosin vaikka päälläni viikon, jos ei kyseisiä lääkitystä tarvis aloittaa. Tai vastaavasti liikkusin ko hullu ja söisin terveellisesti. Aattele kuinka helpolla sie voit tuon lääkityksen välttää. Mulla on pakko kysyä että haluatko sie oikeasti edes laihtua kun et kauheasti sen eteen tee mitään?
    Mulla on kolme pientä lasta ja kolmivuorotyö ja mies joka tekee myös vuorotyötä ja silti mulla riittää voimia (ja aikaa) syödä terveellisesti ja liikkua.
    Liikkumisesta ja terveellisestä syömisestä ei kannata tehdä mitään suurta numeroa. Se on elämän tapa jonka valitset. Ei se vaadi sen enempää aikaa kuin se lenkin ja ranskiksien syönti. Samalla vaivalla teet uunijuureksia ja kanaa.
    Tsemppiä taas!! Ota nyt viimein itteäs niskasta ja tee niinku pitää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä en edes halua olla terve ja tyytyväinen itseeni.. Tai no haluan, mutta en tiedä miksen tee asialle mitään..

      Poista
    2. Jos se tosiaan olis niin HELPPOA.. Niin varmaan ylipainoisia tässä maailmassa ei paljoa olisi. Ja miksi pitää vertailla?

      Poista
    3. Miksi et Leea sitten valinnut sitä elämäntapaa jo ennen kuin lihoit? Jos se on niin helppoa sinulle, niin miksi ihmeessä annoit itsesi lihoa? Se on minusta käsittämätöntä, ei se, että jollakin on vaikeuksia laihduttaa. Jotain rajaa nyt siihen itsekehuun, varsinkin, kun olet käsittääkseni itsekin lihonut ne pudotetut kilot useamman kerran takaisin, vai mitä?

      Jos laihduttaminen olisi helppoa, ei olisi lihavia. Ei kukaan halua olla lihava ja laihduttaminen on vaikeaa. Minulla on noin kymmenen kiloa ylipainoa ja olen halunnut siitä eroon jo vuosia, mutta mutta... Haluan kyllä, mutta itsekuria ei löydy. Minullakin on kolme lasta (raskaudet eivät lihottaneet minua, ne kilot jäi aina synnärille) ja he ovat aktiivisia, joten äiskäkin saa liikuntaa, mutta herkut houkuttaa liikaa.

      Maailmassa on ihmisiä, jotka ovat syöneet itsensä liikuntakyvyttömiksi, joten ei se laihdutus nyt ihan helppo juttu ihan oikeasti ole.

      Poista
    4. Jo mie ootinki että eikö kukaan tule jeesustelemaan...

      Mistähän olet tuollaiseen käsitykseen päässyt? En todellakaan ole montaa kertaa lihonu ja taas laihtunu. Raskauskiloja parhaillaan puottelen. Ja ne kilot kertyi vaikean raskauden, herkkujen ja liikuntakiellon myötä.
      Nyt kiloja jäljellä 8 ja nehän tulee lähtemään, kun kerta olen niin päättänyt.

      Laihtuminenhan on helppoa. Varsinkin jos puotettavia kiloja on paljon. Sitten kun ylipainoa on enää vähän, sitä joutuu tekemään paljon enempi työtä laihtuakseen. Johan sen nyt luulis järjenkinsanovan että kalorien saanti on hurjissa luvuissa, jos ylipainoa on joku 50kg. Siitä suuresta määrästä on helppo vähentää.

      Kysehän on vain siitä onko tarpeeksi motivaatiota ja tahdon voimaa. Jos niitä ei löydy, ne herkut voittaa aina ja ylipaino on ja pysyy. Yksinkertaista?
      Minä ainakin tekisin mitä vain, jos voisin lääkityksen välttää. Ja väitän että niin tekee myös suurin osa muista suomalaisista. Jos syömällä vähemmän voit olla ilman lääkitystä, niin kyllähän ihminen silloin syö vähemmän.

      Maailamassa on myös paljon ihmisiä jotka ovat puottaneet kymmeniä kiloja ilman, että kilot ovat tulleet takaisin. Ja niihin tulen kuulumaan minäkin. Itse asiassa en tiedä/tunne ketään joka olisi itsensä liikuntakyvyttömäksi syönyt, mutta tiedän/tunnen paljon ihmisiä jotka ovat jossain elämän vaiheessa pudottaneet kiloja ja pysyneet tavoite painossaan.

      Poista
    5. Olen lukenut blogiasi. Jossa taisit kertoa laihduttaneesi ekan kerran oksentamalla aina ruokailun jälkeen. Joten jos jättäisit sen muiden arvostelun vähemmälle.

      50 kilon ylipainokin kuitenkin tarkoittaa peruskulutuksen kannalta jotain seitsemääsataa kaloria, se on noin 120 grammaa suklaata. Ei sitäkään tietenkään ole pakko syödä, mutta saat sen kuulostamaan siltä kuin kyse olisi saavillisesta ruokaa.

      Jos sitten säästäisit sen jeesustelun ja arvostelun siihen aikaan, kun oikeasti olet myös tehnyt tuon, minkä uhoat? Nythän se on vain unelma, jota et ole pystynyt toteuttamaan aiemminkaan.

      Mutta eipä minulla muuta. Olen lukenut sen verran blogiasi, että olen saanut käsityksen luonteestasi ja tiedän, että sinua on turha kritisoida, mutta vähän itsekritiikkiä siihen, mitä tulet jonkun toisen blogiin sanomaan.

      Poista
    6. Komppaan ei helppoa kommenttia. Huhh, ei jaksa tommosista aivopieru-kommenteista edes välittää. Kun se on totaalisen turhaa.

      Poista
  2. Tsemppiä huomisiin kokeisiin. Toivottavasti tulokset ovat hyviä ;)

    -Lapinnoita-
    http://tunturinjuuressa.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Minä olen aina ollut lihava, enimmillään 130 kg. Nyt olen onnistunut laihtumaan yli 40 kg. Veriarvot ovat aina olleet kolesterolia lukuunottamatta hyvät, mutta kompastuskiveni on makea. Sitä voisin vetää kaksin käsin yötä päivää. Diabetestä minulla ei ole, eikä mitään siihen viittaavaa, mutta pyysin siitä huolimatta lääkäriltä diabeteslääkkeet (Metformin). Niiden myötä en_vaan_voi syödä makeaa, koska siitä tulee aivan järkyttävän huono olo. Samoin esim. liharuoat ovat jääneet pois, koska ne vain oksettavat lääkkeen myötä.

    Paino tippuu ja olen päässyt pois karkkikoukusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse söin myös aikanaan Metforem-lääkettä ja niistä tuli ihan järkyttävä olo. Ei pystynyt juuri syömään edes normaaliakaan ruokaa. :/

      Poista
  4. Toivotan sinulle voimia tarttua hommaan tiukasti!

    Mulla on pari opiskelukaveria, jotka ovat esim. priorisoineet gradun tekemiseen ja eräs läheiseni on päättänyt keskittyä vain opiskeluun. Liikunta on jäänyt.

    Itse taas ajattelen, etten jaksaisi opiskella, jos en söisi terveellisesti ja liikkuisi. Itselleni tuon liikunta oli se pahin nakki, mutta kun löysin tavan ja inspiraation, voin ja jaksan paljon paremmin. Siitä hyötyy opiskelukin.

    On minulla toki sitten paljon parannettavaa elintavoissani. Pitäisi saada nukkuminen parempaan jamaan, mutta onhan ainakin tavoitteita.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Kävitkö vaaálla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kävin. Just laittelen päivitystä tulemaan. :)

      Poista