10.12.2014

Joulukalenterin 10. luukku



J. Juoksu. Juokseminen.
Olen aina inhonnut juoksua. En ole koskaan jaksanut juosta montaa metriä pidempään ilman kylkeen pistämistä tai armotonta läähättämistä. Kouluaikojen Cooper - testit olivat tuskaa, samoin kuin muutkin juoksuun pakottavat liikuntatunnit. Peruskoulun jälkeen se on unohtunut ja unohdettu kun ei ole ollut pakko juosta.
 
Vasta viime vuosina on juoksu harrastuksena taas alkanut kiinnostamaan. Ennen kaikkea sen takia koska kävely on tylsää ja juoksemalla pääsee nopeampaa. ;) No joo, oikeasti olisi kiva opetella juoksemista. Kyllä, vaikka se tuntuu helpolta niin ei se ole. Ainakaan minulle. Kai se niin on, että silloin kun hengitys- ja juoksutekniikka on kunnossa, ei kylkeen pistä ja juoksemaankin pystyy pitempään kuin kymmenen metriä (toki kunnollakin on merkitystä). Ja on niillä juoksukengilläkin varmasti suuri vaikutus. 
 
Juoksu on muutenkin monipuolista. Sitä pystyy harrastamaan melkein missä vaan, vaihtelevissa maastoissa ja se on vielä ilmaista. Se olisi hyvä lisä kävelyn ja mahdollisen salinkin rinnalle. Täytyy nyt vain ensin aloittaa sillä rauhallisella kävelyllä ja saada kuntoa ylöspäin sekä painoa alaspäin.
 
Juoksusta olisi helppoa saada motivoivaliikuntamuoto. On helppo asettaa, alkuun pieniäkin, tavoitteita ja siitä nostaa niitä korkeammiksi. Alkuun se voisi olla vaikkapa, että juoksen puoli minuuttia ja siitä eteenpäin. Mikä mahtavat tunne siitä tuleekaan kun onnistuu ja pääsee tavoitteeseen sekä siitä kun saa haastaa itseä ja asettaa uusia tavoitteita. :)
 

1 kommentti:

  1. mä opettelin joitakin vuosia sitten Slow Mo -juoksun saloja. Siis niin, että haetaan oikea juoksutekniikka, mutta juostaan niin hitaasti että rollaattorimummot ja papat menee ohi. Sillä tavalla mä opin juoksemaan ja nauttimaan juoksemisesta - tajutessa että juokseminen on jotakin minkä pitää tuntua hyvältä kehossa ja että se ei ole kilpailu, jossa ta4rvii päästä perille jonnekin.

    Tsemppiä juoksuharrastukseen <3

    VastaaPoista