Illan puolelle kääntynyt jo tämäkin päivä. Voi kun tulisi lunta, on niin hurjan pimeää koko ajan. :)
I. Itsevarmuus.
Tämä aihe itselleni arka, ahdistava ja ehkä jopa surullinenkin. Olen tästäkin useasti kirjoittanut, ja hyvähän tätä on miettiä vaikkei se aina hyvältä tunnukaan.
En tiedä, olenko koskaan omistanut hyvää itsetuntoa. Todennäköisesti en. Itsetunto (eli omanarvontunto) siis tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta. Itsetuntohan ei välttämättä liity siihen, kuinka menestynyt (esim. työ, koulu) olen, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin uskomisesta.
Juuri nämä itseni hyväksyminen ja omiin mahdollisuuksiini uskominen painavat mieltä. En pidä itsestäni, en hyväksy itseäni, en usko mahdollisuuksiini, en pääse tavoitteisiini. Näin ajattelen suurimman osan ajasta. Tiedän, että esim. olen hyvä työssäni ja koulussa mutta nämä asia eivät pääse oikeuksiin koska vähättelen omaa osaamistani ja taitojani. En koskaan ns. rehvastele osaamisellani, mieluummin vähättelen asioita.
Itsevarmuus ei ole vain joku yksi osa minää. Se on kokonaisvaltainen juttu. Luulen, että suurin syy itsevarmuuteni poissaoloon on ylipaino. Sen vaikutus moneen asiaan on ilmeinen. Jo ensinnäkin se, etten halua olla esillä, vaikeuttaa mm. sosiaalisia tilanteita. Ajattelen aina ensin painoani ja sitä miltä näytän. Ja ennen kaikkea sitä miltä näytän muiden silmissä. Ja mitä muut ajattelevat. En osaa/pysty nauttimaan oikein mistään asioista koska en ole tyytyväinen itseeni enkä voi asioita tehdä olemalla itsevarma.
Tiedän, ettei painonpudotus ole suora vastaus parempaan itsetuntoon. Ei tietenkään. Mutta tiedän sen, että itsetuntoni on parempi kun olen enemmän tyytyväinen itseeni. Ja siihen kuuluu se, että tykkään itsestäni pienempänä. En laihana, enkä välttämättä normaalipainoisenkaan vaan pienempänä kuin nyt. On kuitenkin monia laihoja ja normaalipainoisia ihmisiä, joilla on alhainen itsetunto. Heillä se johtuu vain jostakin muusta kuin painosta (ei ainakaan ylipainosta). On myös vähemmän ja enemmän ylipainoisia ihmisiä, ketkä ovat itsevarmoja ja sinut itsensä kanssa. Se jos mikä on mahtavaa. Hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Siinäpä se. Kellään ei pitäisi olla mitään sanottavaa toisesta, jos vain itse on itseensä tyytyväinen. Itsevarmalla ihmisellä on uskallusta olla juuri se mitä on.
Mutta kaikki me ei viihdytä tällaisena kuin ollaan. Jos tiedän mikä saisi itsetunnon edes hieman korkeammalle, miksi en tekisi sen eteen jotain? Eikö olisi mahtavaa olla ylpeä itsestä, omista saavutuksista ja omasta osaamisesta? Luottamus itseen ja ulkomaailmaan kasvaa pikkuhiljaa. Myös minä olen ainutlaatuinen.
Anteeksi sekava ajatuksen juoksu. Mutta jotain tämän hetkisiä mietteitä raapustelin aiheesta. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti