Yleensä en jaksa puuttua toisten pahaan oloon ja negatiiviseen kommentointiin mutta nyt tuntui, että olisi paikallaan pieni omakin kommentointi edelliseen postaukseen tulleisiin palautteisiin. Ensinnäkin kiitos palautteesta, niin positiivisista kuin negatiivisistakin. Jokaisella on oikeus olla omaa mieltä asiasta kuin asiasta, ja sen oman mielipiteen voi jättää esimerkiksi blogiin kommentin muodossa jos siihen on annettu mahdollisuus.
Muutaman sanat jäivät mieleen antamistanne kommenteista: "itsesäälissä pyöriminen, laiska ja saamaton, susta ei ole laihduttamaan, turha jaarittelu, ei saa mitään aikaa mutta jaksaa päivittää tätä blogia, lukijoiden halventamista". Joihinkin näistä voin yhtyä, useampaan en.
Pakko tähän on tämä mainita vaikka se on päivänselvä asia, suurimmalle osalle: blogilla on aina kirjoittaja(t) ja se ei ole sama asia kuin blogin lukija. Blogi yleensä kertoo kirjoittajan elämästä tai hänen näkemyksestään blogin aiheeseen. Joskus kirjoittaja saattaa kysyä lukijoiden toiveita, mitä hän voisi kirjoittaa. Mutta nekin on toiveita, ja toteutuksen kirjoittaja tekee omalla tavallaan. Blogin aihe tai teema saattaa antaa lukijalle odotuksia, odotuksia siitä mitä kirjoittajan pitäisi kirjoittaa ja mitä bloggarin elämässä pitäisi tapahtua. On aivan eri asia, mitä lukija odottaa blogilta kuin se mitä blogin kirjoittaja voi halutessaan kirjoittaa.
On varmasti olemassa monta ns. täydellistä blogia, mutta suurimmassa osassa blogi on kirjoittajan sen hetkisen elämän näköinen. Ja elämät eivät aina ole täydellisiä, ainakaan kaikilla. Mitä jos blogi olisikin se täydellinen luomut. Ruokablogien eväät onnistuvat aina ja asetelmat ovat niin viimeisen päälle että. Laihduttajan blogissa aina vaan laihtuu ja laihtuu, onnistuu ja onnistuu. Eri asia on se, jos kirjoittaja haluaa antaa täydellisen kuvan eli toisin sanoen kirjoittaa vain niistä positiivisista asioista. Jättää tarkoituksella kaikki elämän kolhut pois. Sekin on kirjoittajan oma valinta.
Onko lukijoiden halventamista se, että blogin kirjoittaja kertoo rehellisesti elämästään, ja siitä mitä se kullakin hetkellä on. Vai voisiko jopa sanoa, että halventamista on se, että kirjoittaja ei kerro rehellisesti elämästään vaan jättää tarkoituksella huonommat päivät ja hetket kertomatta. En tiedä, lukija päättää. Onko epäonnistumiset turhaa jaarittelua. Vain onnistumiset ja positiiviset asiat ovat oikeita postauksia eikä mitään turhaa jaarittelua.
Laiska, saamaton, kykenemätön laihduttamaan. Kyllä, kaikkea näitä tällä hetkellä. Huono asia on se, että kirjoitan niistä ja siitä kuinka yritän, jossittelen, aion, sittenkunnittelen. Olisin voinut valita toisen tien, ja kirjoittaa vain niistä onnistumisista. Kirjoittaisin vain niistä hetkistä kun valitsin rahkan vanukkaan sijaan tai kun kävelin kauppaan autolla ajon sijasta. Mutta siinä antaisin väärän kuvan, en kertoisi totuutta. Poimisin elämästä vain ne hetket ja asiat, mitkä kuulostavat ja näyttävät hyvälle. Eli ne, mitä odotetaan kirjoitettavan.
Vaikka nuo negatiiviset kommentit eivät tunnu kivalta, olen onnellinen että päätin olla rehellinen. Blogi kertoo hyvin hyvin pienen osan elämästäni, ja se mitä kaikkea muuta siihen liittyy, voi olla syynä siihen miksi olen tällä hetkellä laiska, saamaton, lihava yms. Ei kaikki ole aina niin yksinkertaista ja musta-valkoista.
Olen pahoillani, etten minä tai blogini olla täydellisiä eikä me sellaisia tulla koskaan olemaankaan. Blogi on kirjoittajan, eli minun, näköinen ja juuri tämänhetkisessä elämässä mukana eläjä. Omaa elämääni en voi elää toisten toiveiden tai odotusten mukaan. Joten blogianikaan en voi kirjoittaa toisten toiveiden tai odotusten mukaan. Sinulle, lukijana, jää vaihtoehdoksi joko hyväksyä minut tällaisena kuin olen, tai sitten olla hyväksymättä.
Rohkeutta on kirjoittaa totuudesta - haaveista, unelmista ja myös epäonnistumisista. Siitä, että on oikeasti inhimillinen ja kykenemätön - aito oikea vain ihminen. Todellisuuden lukeminen koskee toisinaan - lukee ja pelästyy, että tuohan on oikeasti aivan kuin minä ja että jos tuo ei onnistu, niin mitä mahdollisuuksia minulla on sitten koskaan onnistua.
VastaaPoistaSatuttavimmat sanat kasvavat pelosta - pelosta olla ihminen. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa sanotaan ja aika osuvasti sanonta pitää paikkansa.
Se et ole Mariina sinä, joka sain kuuluville nuo kommenttiboxiin tulleet satuttavat sanat. Toinen ihminen on ihmiselle aina vain peili - toisen elämää katsellessaa ajatuksen tasolla katselee aina omaa elämäänsä. Miksi toisen sittenkunsaanaikaiseksi - haaveilu voi satuttaa - ehkä juuri siksi, että omassa elämässä kytee pelko, että entä jos minullekin käy noin että yhtenä päivänä minä löydän itseni sohvalta istumasta ja haaveilemasta vaikka tänään olen kaikkeen kykenevä, reipas ja pystyvä. Kun ei tiedä, mitä kaikkea sille blogin kirjoittajalle on sannut - että mitä sen elämässä on tapahtunut kun se viimeksi lukiessa teki kaikkea ja nyt pääosassa blogia on haaveilu. Omia pelkoja me kommenteissamme puidaan.
Minä toivotan sydämestäni sulle tsemppiä ja tiedän että SINÄ onnistut.
kah, olenhan minäkin onnistunut ja olen samalla tavalla inhimillinen kuin sinäkin.
(aivan kamala epäonnistuja ja mukatyhjästä haaveilija kun oikeana päivänä minua katselee)
Rakkaudella tsempten,
Sallamari
Tännekin vielä jätti-isot tsempit, kirjoitin pidemmin tuohon P-postaukseen! ;)
VastaaPoistaKirjoita juuri niin miten asia on! Minäkin yritän laihduttaa joka päivä ja Nutriletit on pölyyntyneet pöydällä jo vuoden verran.. Yritän silti vaikka olen heikko ja saamaton ja vaikka mitä.. Mutta se on elämää. Ne jotka tulevat tänne arvostelemaan, niin menkööt pois! Jos heille laihduttaminen on niin helppoa, niin miksi tarvitsee tulla aukomaan päätään sellaiselle, jolle se ei ole niin helppoa..? Mikä tarve heillä on edes lukea koko blogia? Minä luen tätä siksi, että saan vertaistukea siitä, että joku muukin TODELLA JOUTUU TAISTELEMAAN. Tsemppiä meille ensi vuodelle. Ehkä ensi vuosi on se, jolloin onnistumme! =)
VastaaPoistaItse olen vääntänyt samojen asioiden kanssa kun sä. Paino laskee hetkellisesti, sitten se taas nousee ja kyllä PT:kin on ihmetellyt miten se on mahdollista.... Mun aineenvaihduntaa on lääkärissäkin tutkittu mutta nyt raskaana ei taas voi oikeen asialle mitään tehdä. Joskus se painonpudotus on helppoa, usein pitkällisen jojoilun jälkeen kroppa on niin totaalisen sekaisin että asiat eivät tapahdu kuukausissa- eikä edes välttämättä vuosissa. Mä oon laihduttanut joskus 19 vuotta sitten ekan kerran 35 kiloa eli olen jojoillut käytännössä sitten melkeen sen 19 vuotta....!
VastaaPoistaTäällä blogimaailmassakin on monta mun seuraamaani blogia onnistunut tosi hyvin tavoitteessaan, mutta sitten kuitenkin vuodenvaihteessa monta julkipostausta tullut että paino onkin tullut takaisin:/ Mä ajattelen ehkä näin, että elämäntaparemonttia voi harjoitella vuosiakin, ennenkuin se oikeasti lopulta tuottaa tulosta. Vähän niinku esimerkkinä mun oma juttuni että kyllä tässä on vuosikausia noita aterioita punnittu ja kirjattu ylös ja vasta nyt alkaa lautasen koostumus olemaan itsestäänselvästi jo "kunnollinen". Jos sä oot ollut lihava vaikkapa 20 vuotta elämästäsi, niin ihanko varmasti jollain puolen vuoden- vuoden urakalla se on sitten hoidettu? Patrik Borg kirjoittaa näistä asioista aina tosi viisaasti, tykkään!
Tottakai takapakeista pitää kirjottaa, ja mä oikeastaan nyt olen itsekin jättänyt noita fitness-blogeja taaemmalle (musta se on vähän itsetuhoista touhua - sorry nyt vaan) ja seuraan enemmän sitä, miten sitä remonttia tehdään lempeästi ja hiljalleen. Miten ihmiset löytää liikunnan ja elämän ilon jokainen omasta lajistaan. Ja oman tavan syödä. Elämänhallintaan liittyy meillä lapsellisilla myös hyvin pitkälle se, että miten me opetetaan meidän lapsille ne hyvät elämäntavat.
Ei ole kovin helppo ja yksisyinen asia tämä, anonyymit kommentoijat voivat katsoa omaan peiliin ja miettiä että miksi minä arvostelen jotakuta muuta. Tie voi olla kivinen, mutta lopputuloskin varmasti pidemmällä tähtäimellä pysyvämpi kun 5 superdieettiä peräkkäin vetävällä....
Mukavaa alkanutta vuotta sinulle!
Iiris/aitikuosiin.blogspot.fi
Tsemppiä! Kyllä se sisu ja keino sieltä löytyy. Aivan sama minkäkokoinen olisit, niin et koskaan ole kaikille täydellinen. Tärkeintä on, että olet itsellesi täydellinen. Sinä siellä pääkopassa olet ja sinä siinä kehossa olet <3 Etiäpäin vaan! :)
VastaaPoista