31.10.2012

Punnituspäivän jälkeinen syöminen

Olen tässä monena menneenä viikkona miettinyt punnistuspäivää ja sen jälkeistä syömistä. Tai syömiskäyttäytymistä. Olen nyt liikkunut tosi vähän, joten on ollut pakko laittaa pääpaino syömisille. En tiedä, mutta jostain syystä tekee koko ajan mieli syödä. Nyt ei enää niinkään tee mieli karkkia tai muuta herkkua mutta ruokaa kylläkin. Olenkin viime viikkoina tehnyt niin, että punnituspäivinä (torstaisin) olen antanut itselleni luvan syödä vähän enemmän. Yleensä se on ollut leipää.
 
 
 
 
No, eihän se yleensä sitten jää siihen torstaihin. Vaan tämä "syömisputki" jää päälle viikonlopuiksi. Vaikken oikeasti varmastikkaan syö ylettömästi (kalori- / hiilari- / rasvamäärällisesti)  mutta oman mittapuun mukaan liikaa, joka ahdistaa. Sitten aina maanantaisin tulee palattua ns. arkeen ja ehkä tulee jopa syötyä aivan liian vähän. Kai sitten rankaisen itseäni viikonlopun syömisistä.
 
Tästä huomaan, etten vielä ole päässyt pääni sisällä balanssiin ruuan syömisen ja syömättömyyden suhteen. Vaikka tuloksia on jo ihan mukavasti tullut, en ole vielä saanut ajatusmaailmaani muutettua siihen, miten minun pitäisi loppuelämä osata syödä oikein ja järkevästi. On siis vielä hurjasti matkaa kuljettavana eritoten pääkopan kanssa, ja tietysti myös painonkin kanssa.
 
 
 
 
Yleensä juuri tämä keskiviikko on koko viikon pahin päivä, koska tiedän että huomenna on punnituspäivä ja tietysti toivon kivaa pudotusta. Keskiviikkoisin olen todennäiköisesti nälkäisin koko viikkona, ajattelen tyhmästi että saan petrattua viikon syömisiä sillä, että keskiviikkoisin pidän erittäin pieniruokaisen päivän. Huh mikä ajatus tuokin on!!
 
Osaatteko te, jotka olette jo pidemmän aikaa sitten muuttaneet elämäntapojanne, kertoa että milloin pääkopassa tapahtuu ratkaiseva muutos? Milloin ruoka ei hallitse enää liikaa elämää? Missä vaiheessa olette pystyneet elämään ns. normaalia elämää vaikka olette vielä elämäntapamuutoksessa matkalla kohti tavoitetta? Kaikkihan on yksillöllistä mutta ihan mielenkiinnosta kuulisin teidän kokemuksia näistä. :)

4 kommenttia:

  1. Itsellä on nyt läskiprojektia takana pian 1,5 vuotta ja 30kg. Sanoisin, että viimeiset 6kk on menneet jo rutiinilla syömisissä ja liikunnassa. Repsahduksia tietysti tulee, mutta niistä on nyt todella paljon helpompi selviä kuin aiemmin. Ennen panikoiduin, mutta nyt osaan ajatella kokonaisuutta ja ymmärrän, että ei se yksi (tai vaikka kaksikin) herkkupäivää jollain viikolla heitä hukkaan sitä mitä on monena muuna viikkona saavuttanut. Vähitellen on myös oppinut herkuttelemaan ja palkitsemaan itseään terveellisillä vaihtoehdoilla, eikä enää oikeastaan tee niitä vanhoja paheita mieli. Vuosi siihen meni minulla, mutta siitä se lähtee helpottamaan. Jokainen päivä on askel kohti "uutta elämää" :) Tsemppiä! Terkuin: kanasalaatti.comin pläski

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos fiksuista ajatuksistasi, toivottavasti itsekkin osaan jossain vaiheessa ajatella noin järkevästi. :) Tosi hienosti olet saanut painoa pudotettua, perässä tullaan. ;D

      Poista
  2. Mulla on nyt elämäntaparemonttia takana hiukan yli 10 viikkoa. Ja se muutos tapahtui ihan tässä lähiaikoina. En tiedä mikä päässä napsahti, mutta ajattelutapa vain muuttui. Ennen elin syödäkseni, nyt syön elääkseni, niin kliseistä kuin se onkin. Sen vain yhtäkkiä huomaa, että sitä ruokaa ei enää ajattele muulloin kuin on nälkä. Aterioita ei tarvitse suunnitella, koska tietää, että jotain syötävää sitä aina löytyy. Voi mennä minne juhliin vain, ja tietää että osaa valita oikein. Ei tarvi enää panikoida sitä, että pystyykö pitämään itsekurin. Tai sitä, osaako syödä koko loppuelämän oikein. Nyt tiedän. :) Sitä on ehkä vaikea kuvailla, mutta sitten kun sulla tulee se hetki niin huomaat kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi, eli kyllä se hetki minullakin vielä tulee jossain vaiheessa. :)

      Poista