4.4.2013

Miten yksi päivä voi muuttaa niin paljon?

Tää on niin outoa. En oikein vieläkään ole päässyt takaisin arkeen kiinni. Se pirun viimeviikkoinen takkaus/herkkupäivä. Siitä asti on ollut enemmän tai vähemmän vaikeita nämä päivät. Joko olen syönyt mitä sattuu tai sitten olen syömättä.
 
Ja painossakin tämä näkyy, viikossa +1,6 kiloa. Olen joka päivä syönyt jonkun Superdieettiin kuuluvan aterian/välipalan yms. mutta en kaikkia päivän ruokia. En tiedä miksi näin teen, paastoaminen tai nälässä oleminen ei sitä painoa tiputa. Joudun päivittäin taistelemaan itseni kanssa, etten syö/osta mitään karkkia ja muita herkkuja.
 
Kuusi viikkoa meni niin hyvin, ei juuri minkäänlaisia ongelmia. Mutta tämä yksi päivä muutti taas kaiken (melkein) takaisin entiseen. Ainakin ajatuksissa. Kamppailen taas samojen luovutus-ajatusten kanssa kuin aina entisissä laihdutuskuureissa. Tai oikeastaan etsin nytkin kokoajan syytä, miksi voisin luovuttaa.. Ja se syy voi olla hyvinkin mitätön..
 
Luovuttaa en aio missään nimessä, se on aivan täysin poissuljettu asia! Ehkä vain täytyy nämä ajatukset taas käydä läpi ja jatkaa sitten matkaa. :) Paljon mukavia asioita olen itselleni luvannut palkinnoksi saavutuksistani, ja ensimmäinen niistä on jo varattu matka Tallinnaan toukokuussa. :) Ja siellä haluan näyttää hyvälle! ;)
 
Huomenna juhlin läheiseni syntymäpäiviä ja sen jälkeen palaan takaisin siihen iloon ja tsemppiin, joka minulla on jo pitkään ollut ennen näitä muutamia päiviä. Nyt vain itseä niskasta kiinni! :)
 
Alla muutama kuva viime päivistä. Osa tuolta Instagramin puolelta.
Pari uutta huivia huomiseen synttäriasuun. :)
Lahja päivänsankarille.
Myös uusi laukku juhla-asuun.
Motivaatio- ja tsemppilukemista.
Aijai, kuinka herkullisen värisiä kenkiä. :)
Kaupassa osui silmään tälläinen koristetaulu. :) Itse olen erimieltä tekstin kanssa. ;)

24 kommenttia:

  1. Voih, tuo on niiin tuttua. Itselläni lähti homma käsistä pari-kolme viikkoa sitten ja takaisin ruotuun pääseminen on ihan kauhean vaikeaa. Olen ollut tiukalla herkuttomalla muistaakseni kuusi viikkoa tästä vuodesta, joten pystyn kyllä tiukkaan linjaan, mutta ruotuun palaaminen on ihan kauhean vaikeaa. Itsekin taistelin viimeksi tänään sen suhteen, haenko sipsipussin kaupasta. No en hakenut (luojan kiitos), mutta hillitöntä taistelua tämä on....joten tsemppiä sinulle...been there, done that...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekkin olen huomannut, että pystyn tiukkaankin linjaan.. Mutta siinä ruotuun palaamisessa on hurjasti vielä opeteltavaa. Tsemppiä! :)

      Poista
  2. Niin tuttu tunne. Mullakin pääsiäisen herkkupäivä venähti kolmeksi. Hoh hoijaa. Miten nuo superdieetin opit saisi otettua normi arkeen mukaan? Kun ei tuolla superdieetin ruokavaliolla kuitenkaan voi loppu elämää pysyä. Pienin askelin varmaan. Nyt syön muuten superdieetin mukaan, mutta käytän myös tomaattia ja punaista paprikaa enkä punnitse salaattia kovin tarkasti. Rasvat olen vaihtanut ihanaan pähkinä-siemen leipään, jonka löysin yhdestä blogista. Laskin, että 1 leivästä tulee 20 50g viipaletta ja yhdessä viipaleessa on noin 230 kilokaloria ja 5g hiilaria. Tätä syön palasen välipalalla rahkan kanssa. On tosi hyvän makuista ja ei tee tavallista leipää edes mieli. Tuosta saa hyvin terveelliset rasvat.

    http://www.anttiheikkila.com/terveysklubi/reseptit_tulosta.php?resepti=2

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä, käympä tutustumassa. :)

      Poista
  3. Missä tuo koristetaulu oli? Tahtoooooo....! Mieti se sun tavoite, sitä kohti pienin askelin, tsemppiä ja motivaatiota ihan hirmuisesti! Juhli ne kekkerit vielä, sitten käännät taas puhtaan sivun, eikö vaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taulu oli Kärkkäisellä. :) Ja puhdas sivu käännetty. :)

      Poista
  4. En halua masentaa mutta tuota se on varmaan aina, kamppailemista. Vaikka onnistuu muuttamaan elämänsä ja syömiset, aina ne ruokamöröt kummittelee taustalla. Se on varmaan narkkareilla ja alkoholisteilla aikalailla sama homma. Vaikka pystyy lopettamaan, se himo aineeseen ei välttämättä lähde koskaan, sen kanssa vaan jotenkin pitää elää. :|

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti täysin totta. Itseni tuntien, en ehkä koskaan pysty suhtautumaan ruokaan ns. terveesti. Mutta parhaani teen ja opettelen. :)

      Poista
  5. Ymmärrän kyllä hyvin sun fiiliksiä. Sullahan toimi hyvin se sun syksystä noudattama oma linja, että syöt kohtuudella herkkujakin. Juu sillä ei tule tuloksia niin nopeasti kuin superdieetillä, mutta tulee kuitenkin, ja oppii sellaiseen normaaliin syömiseen, että kaikkea kohtuudella. Kuten tuolla joku jo aiemmin kommasikin, ei tuolla superdieetilläkään voi loppuikäänsä olla.

    En kannusta enkä käske sua luovuttamaan superdieettiä, kun oot siihen jatkoon lähteny mukaan ja se on sulla (tankkauspäivään asti) ja monella muulla toiminut hienosti. Mutta musta on silti hyvä miettiä, mikä tapa toimii itselle parhaiten pidemmällä aikavälillä ja tietty loppuelämän kannalta. Haluuko jatkaa tiukalla linjalla, jos tuntuu, että yksi repsahdus suistaa koko homman raiteiltaan, eikä pääse enää siihen takaisin kiinni, ja se repsahdus uhkaa nyt koko elämäntapamuutosta? Vai palaako takaisin hieman sallivammalle linjalle, joka on myös havaittu toimivaksi, eikä sen aikana tulleet repsahdukset ole (ainakaan vielä) vaarantaneet koko projektia, ja opettelee sen myötä syömään tyylillä, jota pystyy jatkamaan loppuelämänsä?

    Pitää myös muistaa se, että jos on syönyt vuosia epäterveellisesti roskaruokaa mättäen, hakien ruoasta lohtua tai mitä kukin siitä nyt on hakenut, niin ei ne ajatukset ruoasta eikä sun toimintatavat muutu niin helposti! Kroppa saattaa muuttua, mutta pääkopassa muutos tapahtuu paljon hitaammin. Aattele miten kauan sä oot opetellu niitä huonoja tapoja. Kauan - eikö? Nyt sä yrität uudelleen ohjelmoida itteesi, että oppisit syömään paremmin, joten ei sekään tule tapahtumaan nopeasti. Vanhoihin tapoihin on niiiiiiiin helppo palata takaisin. Laihdutus ja elämäntapamuutokset kun ei ole pelkkää kalorien laskemista vaan siinä joutuu myös tekemään duunia henkisellä puolella hirveästi. Se se monesti on se vaikeampi juttu, eikä se itse painon pudottaminen.

    Toivottavasti mä en nyt masentanu sua tällä tekstillä. Se ei todellakaan ollut mun tarkoitus. Toivon sulle vaan kaikkea hyvää ja hirveesti iloa ja tsemppiä tähän projektiin. Ja kuten aiemmin oon sanonu, älä oo niin ankara itelles, jos/kun tulee repsahduksia ja/tai huonoja hetkiä/päiviä/viikkoja. Nää asiat mitä sä nyt opettelet, ei oo helppoja, eikä ittensä jatkuva mollaaminen oo hyödyllistä millään tasolla. (juu helpommin sanottu kuin tehty - I know..)
    Jos haluut jutella enemmän (ihan mistä vaan), niin tiedät mistä mut tavoittaa. :)

    Ps. Törmäsin hyvään tekstiin, kannattaa käydä lukemassa: http://www.patrikborg.blogspot.fi/2013/02/laihdutus-tvssa-vuosi-ja-kilot-ei-kerro.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna taas järkevistä sanoistasi. :) Totta on, että vuosia (jos ei kymmeniä) on sitä huonoa syöntiä opeteltu, niin en voi puolessa vuodessa vielä olla selvillä vesillä. Aikaa tarvitaan vielä paljon. :)

      Poista
  6. Ymmärrän juurikin mistä puhut. Itselläni juuri pelottaa tankkauspäivä sen takia, että tiedän sen aiheuttavan minulle jotain paljon enemmän kuin yhden päivän syömisen. Siitä on vaan niin vaikeaa jatkaa. Tsemppiä sinne nyt kovasti!! :)

    VastaaPoista
  7. Ei saa miettiä lopettamista! Sun kuuri etenee kuitenkin niin hienosti. Mulla on nyt tällä viikolla ollut sama homma. Pääsiäisen herkuttelu (mikä ei edes ollut mitään järkyttävää mässäilyä vaan hieman suklaamunia) pisti kropan jotenkin sekasin enkä tajuu yhtään, mistä syystä nyt paino nousee. Energiamäärät kuitenkin ovat pysyneet taas alle 1200 kcal/päivä. Nyt täytyy vaan uskoo, että se tulee sieltä alaskin. Tsemppiä viikonloppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En missään nimessä enää edes mieti lopettamista, tuntuu pahalta miettiä niitä aikoja kun voin todella huonosti. Nyt vain uudellä höyryllä eteenpäin. :)

      Poista
  8. http://patrikborg.blogspot.com/2012/12/nalkavelka.html

    minua auttoi tuo termi nälkävelka ymmärtämään miksi säännöllinen syöminen on avain ahmimattomaan elämään. Saamalla tunteelle nimen, se jotenkin kongretisoitui ajatuksissani.

    Ja mikä parasta, huomaan että aikaisempi kommentoija on jättänyt linkin Patrikin kirjoituksiin. Vähänkö ihanaa.

    Patrik on mun guru <3

    laihduttamisen sijaan minusta on tullut vapaustaistelija.
    vapaan syömisen puolesta.

    <3

    ps. tiedän niin tuon tunteen jonka kanssa kamppaile. jos yhtään lohduttaa tieto että et ole ainoa, etkä ole yksin niin tässäpä se lohtu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan uusi termi minulle. Käympä tutustumassa artikkeliin ja Patrikkiin. ;)

      Poista
  9. Ehei, et sinä luovuta, kuten tuossa sanoitkin. Olen seurannut matkaasi ja saanut siitä voimia oman kevyemmän elämän aloitukseen. Kiitos sinulle Mariina!

    Superdieetti aloitettu tiistaina ja hyvin menee, mutta samalla vähän hirvittää. Homma toimii kyllä jonkin aikaa, mutta miten se normaali arki, jota saattaa olla edessä vielä vuosikymmeniä. En halua olla ensi keväänä jälleen pudottamassa painoa samoista luvuista (tai suuremmistakin. Ajatuksesi ovat siis tuttuakin tutumpia myös minulle. Pudotettuja ja jälleen hankittuja kiloja on paljon. Nyt haluasin tämän kerran olevan viimeinen, kuten varmasti moni muukin painon pudottaja.

    Voisi varmaankin miettiä, mikä vaikutus painolla on omaan hyvään oloon. Ja mitä se hyvä olo on. Mitkä ovat niitä tärkeitä asioita elämässä. Millaisena haluamme ihmisten meidät muistavan. Toiminko omien tärkeiden asioiden mukaisesti ja jos en, niin miksi. Onko se ah niin ihana hetkellisen hyvän olon tuoja suklaalevy tärkeä, vai voisiko olla jotain muuta. Mitkä asiat muuttuvat koon pienentyessä? Joskushan ne kilot toimivat myös hyvänä piiloutumiskeinona.
    Kai meille kaikille olisi myös hyväksyntä. Kaikkein pahimpia tuomareita olemme joskus itsellemme, vaikka juuri sitä itseä pitäisi rakastaa. Uskon, että hyväksymällä asioita niistä voi myös luopua, kuten nyt vaikka näistä ylimääräisistä kiloista.
    Tsemppiä Mariina ja hervottoman hauskoja juhlia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavista sanoista. :) Kyllä me tällä kertaa onnistutaan, se on saletti! :D Tsemppiä hurjasti! :)

      Poista
  10. Tiedän niin tuon, kuinka sitä yhtenä päivänä antaa ittensä repsahtaa, ja sitten se lähtee käsistä :(. Sie kyllä vielä palaat ruotuun, uskon sen! Sulla on kumminki takana jo upea suoritus. Mie pelkään, että ko ekan kerran pidän herkkupv:n, se jää taas kerran päälle. Ja kun oma puotus on ihan alkutekijöissään (5 pv, -1,8kg, gofatgo [kiitos innostuksesta!]), niin riski vain palata vanhaan on NIIIIN hemmetin suuri.

    Jäin lukijaksi :). Mullaki on blogi, mutten ainakaan tällä hetkelä käsittele siellä painonpudotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Riikka mukaan! :) Tsemppiä, hienon alun olet jo saanut. :)

      Poista
  11. Tsemppiä Mariina, ei muuta kun ajatukset kasaan ja kohti kevyempää Mariinaa!!! Mulla SD:n lopussa oli päiviä kun paino nousi kilon, mutta kun vaan sitkeästi jatkoin niin yhtäkkiä se humpsahti alas eli oli vaan nestettä. Kyllä se koetteli ja ajatuksia oli monenlaisia, mutta ei muuta kun eteenpäin niinkuin mummo lumessa. Naisen kroppa on niin yllätyksiä täynnä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, eteenpäin mennään teräsmummojen lailla. :D

      Poista
  12. Ehkä vika onkin tuossa ajattelumallissa, "laihdutuskuuri". Semmosen ajatusmallin kanssa on helppo luovuttaa. Entäpä jos ajattelisit, että kyseessä on uusi elämäntapa - sen kanssa ei oikein tuota termiä "luovuttaa" pysty edes käyttämään, vaan joka päivä on vain tämän elämäntavan toteuttamista käytännössä, välillä hyvällä, ja välillä vähän huonommalla menestyksellä.
    - S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin yrittänyt välttää tällä kertaa mitään kuuriajatteluja. Tarkoitushan on kuitenkin tehdä loppuelämäksi terveempää minää, eikä vain kuuriluontoisesti. :)

      Poista