11.5.2013

Lihavuusleikkaus vai perinteinen laihdutus?

Törmäsin vanhaan tuttuuni, joka oli sitten viime näkemän laihtunut 50 kiloa. Rupatellessamme hän kertoi käyneensä lihavuusleikkauksessa. Hän kertoi käyneensä leikkauksessa viime syksynä, silloin kun minäkin omaa urakkaani aloittelin. Ja nyt hän on laihtunut paljon enemmän kuin minä. Aloinkin miettimään, että onko hän päässyt paljon helpommalla kuin minä? Miksen minäkin mennyt "vain" leikkaukseeen? En tiedä miksi koin olevani hieman kateellinen hänelle..
 
Olen myös itse aikoinaan miettinyt lihavuusleikkaukseen menemistä. Silloin muistaakseni mietin sitä juurikin helppona ja kätevänä ratkaisuna ylipainoon. Jota se ei tietenkään ole. Kriteerien perusteella olisin varmasti päässyt leikkausjonoon ja leikkaukseenkin jos olisin lähtenyt yrittämään mutta koin että se ei ollut minulle avain onneen. Tiesin, että jos käyn leikkauksessa, en koskaan opi syömään oikein. Leikkauksen jälkeenhän on pakko syödä vain hyvin pieniä annoksia, mutta olisinko oppinut syömään terveellisesti vai olisiko ne pienet annokset olleet vaikkapa pullaa, sipsejä yms. mitä ennenkin söin?
 
Palatakseni tuttuuni ja kateellisuuteen. Teidän, että hän on saanut leikkauksen myötä innon liikuntaan ja varmasti oikeanlaisiin ruokailutottumuksiinkin. Ja varmasti pelkkä leikkaus ei ole kaikkia niitä 50 kiloa pudottanut vaan töitä on joutunut tekemään sen jälkeenkin. Mutta silti mietin omaa taivaltani, kuinka se on ollut aallokkoinen. Nousuja ja laskuja, ja taas nousuja. Olisinko tosiaan voinut päästä helpommalla?
 
En olisi. Enkä olisi halunnutkaan päästä. Olen näiden kuukausien varrella joutuntu opettelemaan ihan totaalisesti uudet ruokailutavat ja liikkumisen. Ja nämä kun olen oppinut kantapään kautta, uskon, toivon ja tiedän olevani hyvällä pohjalla tulevaisuutta ajatellen. Tokihan leikkauksenkin käyneet ihmiset käyvät oman tiensä ja opettelevat samat asiat. Mutta itse koen, että olen tehnyt tämän aivan itse ja se jos mikä on tärkeää itselleni.
 
En missään nimessä halua vähätellä leikkauksen jälkeen laihtuneita, näitä asioita tuli vain tässä pohdittua. Olen ylpeä kaikista meistä painoa pudottaneista. :) Ja onneksi nykyään on vaihtoehtoja siihen, että mahdollisimman monella meistä olisi tilaisuus nauttia elämästä terveempänä ja mahdollisesti hoikempana. Ei toisten onni, keveys ja terveys ole minulta pois. :)
 
Millaisia ajatuksia teillä on lihavuusleikkauksista? Onko joku käynyt leikkauksessa? :)

18 kommenttia:

  1. Moikka, olen vähän samaa mieltä tuosta leikkauksesta, musta se ei ole oikein hyvä vaihtoehto. En tiedä oppiiko sen myötä oikeasti syömään oikein ja tiedä sitten miten se vaikuttaa pidemmällä ajalla ruoansulatukseen ja terveyteen. Mulla on myös urakkana pudottaa 50 kiloa ja nyt on 15 kohta takana. Mieluimmin teen sen itse, kun turvautuisin leikkaukseen. Paljon tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa ja onnea jo tähän astisesta saavutuksestasi! :) Tsemppiä tulevaan, sinä kyllä pääset tavoitteeseesi! :)

      Poista
  2. Moi! Minulle lääkäri joskus ehdotti lihavuusleikkausta ja minä kieltäydyin. Ensiksikin koska olen vasta nuori (22v) niin ensimmäiset ajatus kun minulle leikkausta ehdotettiin oli häpeä. Olen niin nuori kuitenkin ja jo niin lihava että tarvitsen leikkauksen. Olin laihtunut jo n. 15 kg sitä ennen kun lääkäri tuota ehdotti ja ehdotuksestakin on pari vuotta. Kyllä se pisti miettimään.

    Mielummin yritän laihtua JA laihdun syömällä oikein ja liikkumalla kuin "helpolla" leikkauksella. Jotenki tuntuisi siltä että en yhtäkkiä pystyisi muuttaa tapojani että söisin vain tosi pieniä annoksia.

    Nyt kun olen vaihtanut ruokavalioni kasvisruokavalioon niin kilot on alkaneet tippua kivasti ja tasaisesti, kyllä tämä tästä. Näytän vielä itselleni, kaikille ketkä epäilevät ja haukkuvat minua läskiksi!

    VastaaPoista
  3. Hei ! Samoilla linjoilla täälläkin; en tuomitse ketään joka leikkaukseen päätyy ja pääsee, kaikilla ei vain ole samoja voimavaroja tai tukiverkkoa...mutta mielestäni se on vähän niinkuin sulkisi silmänsä itse ongelmalta --- korvien välissähän se liikalihavuus kuitenkin useimmilla on. Surullisia tarinoita on sattunut silmään lehdissä ihmisistä, jotka leikkauksen jälkeen ensin laihduttuaan ovat vuosien saatossa lihoneet ennalleen; kun ei ole opittu sitä uutta ruokavaliota ja/tai liikuntaa elämäntavaksi ajan kanssa harjoittelemalla, niin se on vaikea oppia heti leikkauksen jälkeen pakottamalla.
    Toki voihan ihminen omin voimin laihdutettuaankin lihoa takaisin, eipä sillä - mutta ellei kyseessä jokin vakava sairaus minkä varjolla liikkuminen/laihduttaminen ei vain onnistu, niin itse olisin luomumenetelmän kannalla :)
    Tsemppiä jatkoon !

    VastaaPoista
  4. Eikö leikkauksen jälkeen joudu syömään kaikenlaisia vitamiineja yms. hivenaineita purkista loppu elämän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin mahdollista. Oiskohan se siksi, että ruuasta ei saa kaikkia vitamiineja ja hivenaineita koska ruokamäärä on niin pieni..?

      Poista
  5. Kyllä mäkin olen miettiny monta kertaa ja ajatellu miten olis helpompaa. Ja miettiny lääkäriajan varaamista. Mutta kyll mää vielä yritän näin. Vielä terveys kuitenkin kestää näitä kiloja. Kilojeni puolesta varmaan pääsisin minäkin. Mutta on noissa leikkauksissa aina varjopuolensakkin.
    Z

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, varjopuolet ja riskit on tosiaan siinä leikkauksessakin. Tsemppiä sinulle kovasti! :)

      Poista
    2. Kiitos, samoin :)
      -10 kg karistettu ja ainakin 30 vielä edessä huh huh. Joskus vaan miettii että miten ihmeellä on tähän tilaan itsensä saattanu....

      Poista
    3. Samaa olen itsekkin mooonet kerrat miettinyt. Mutta nyt meillä on suunta oikea. :)

      Poista
  6. Mä menin pari vuotta sitten sairaalan ravitsemusterapeutille, koska mulla on ongelmia ruoansulatuksen kanssa (ärtynyt suoli) ja tietty tätä ylipainoa. Halusin, että ravitsemusteraputti neuvoisi, kuinka koostaa täysipainoinen ruokavalio, kun vatsa ei kestä vihanneksia. No enpä saanut apua, vaan ensimmäisenä tää nainen oli tarjoomassa mulle laihdutusleikkausta ja pussidieettejä! Olin ihan et häh?! Sanoi, että et tuu koskaan laihtumaan pelkällä ruokavaliolla, eikä se keskittyny muuhun kuin mun painoon. Ei sanaakaan miten vois auttaa mua ruoansulatusongelmissa.
    Totesin hänelle vaan, ettei leikkaus ole mun listalla ensimmäisenä, eikä edes toisena, enkä halua mitään keinotekoisia pussip*skoja suuhuni laittaa - haluan oppia syömään oikein terveellistä kunnon ruokaa ja silleen että mun vatsan kenkkuilu ei hallitse mun elämää. No ei tullut apua häneltä ja lopetin siellä käymisen muutaman visiitin jälkeen.

    Sen jälkeen olen pudottanu painoa liikunnalla ja ruokavaliolla ja mielessäni samalla haistattanu tälle "asiantuntijalle". Saakohan se jotain provikoita pussidieetti-firmoilta, kun niitä oli vaan mulle syöttämässä. Who knows. Mutta ihmettelen kyllä suuresti hänen toimintaansa edelleen.. Ja siihen leikkaukseenkin pääsisi vain jos ensin pudottaisi tietyn määrä painoa juuri näillä pussimoskilla - on kuulemma kriteeri, että nähdään, et potilas pystyy sitoutuu siihen hommaan tai jtn.

    On tietty ihmisiä, joille leikkaus on ainoa vaihtoehto terveyden takia, ja en näe siinä mitään väärää, kunhan se ei ole just mikään ns. quick fix ylipaino-ongelmaan. Itse en halua lähteä sisuskalujani muokkailee, koska muutenkin on ruoansulatusongelmia. En halua ottaa riskiä, että leikkaus pahentaisi niitä ja hankaloittaisi elämää entisestään. Tiedän kokemuksesta, että syömällä oikein laihdun ja vaikka se sitten kestää kauemmin, niin sitten kestää. Ehkä menee oppi paremmin kovaan kalloon, kun yrityksen ja erehdyksen kautta mennään.

    Ja kuten sanottu, ei oo takeita, että leikkauksesta olisi pitkän tähtäimen hyötyä, jos ei opi syömään oikein. Oon nähny ohjelmia ja lukenu juttuja ihmisistä, jotka on käyny laihdutusleikkauksessa ja sitten jatkaneet samalla tavalla syömistä ja venyttäneet mahansa takaisin entisiin mittoihin, muun kropan ohella. Jos ei ajatusmaailma muutu, niin ei muutu käytöskään.

    Älä turhaan kadehdi tuttuasi. Hänellä on taatusti ollut omia haasteita urakassaan. Eikä se "helpompi" tie välttämättä ole parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ompas ollut melko välkky ravitsemusterapeutti. Ei siellä olisi tarkoitus keskittyä juuri asiakkaan ongelmiin ja niiden ratkaisuun?! Outoa. Kyllä me päästään ihan "luomuna" maaliin! ;)

      Poista
  7. Otit mielenkiintoisen asian pohdittavaksi; itse ajattelen, että "lihavuusrasismi" on jo mennyt niin pitkälle, että leikkauksia taidetaan ehdotella entistä kevyemmin perustein, voin olla väärässäkin? Mutta itselleni yksi motivaatiotekijä oli lähteä pudottamaan itse painoa luonnonmukaisesti, ettei joutuisi jatkossa edes pohtimaan leikkauksia. Tunnen onnistuneesti leikattuja, mutta toisinaan käy myös toisin - ilmeisesti entinen koulutoverini menehtyi juuri leikkauskomplikaatioihin. Ja millaisia pulmia voi paljastua sitten tulevaisuudessa, kun leikkauksesta on jo mennyt aikaa? Ehdottomasti siis kannattaa Mariina olla ylpeä urakastasi, ainakin minun mielestäni. Ja kenties myös henkinen puoli pysyy laihtumisessa paremmin mukana? tuutikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa kirjoittelet Tuutikki. Ja kyllä itse ainakin koen, että näin hiljalleen painoa pudottaessa myös henkinen puoli pysyy mukana. :)

      Poista
  8. Tulen jatkamaan jollain tasolla superdieetin ohjeilla. En ehkä niin niukasti vaan lisäten erilaisia kasviksia ja hedelmiäkin. Aika näyttää. Pilkun tarkat ohjeet olen kokenut hyväksi koska minulla ei ole tietoja tehdä omaa tarpeeksi terveellistä ja monipuolista ruokavaliota. Ja näläntunteella tarkoitin kärjistettynä sitä, että tunnen oikeasti nälkää ennen seuraavaa syöntikertaa. Ennen en tuntenut oikeastaan koskaan nälkää, aina oli vaan ähky.

    Ja kyllä, sehän se tarkoitus olisikin, löytää se ruokavalio jolla voi olla pidempään eikä lyhyitä kuureja. Ajan kanssa se ehkä muotoutuu. Superdieetin liikuntaohjeista en välittänyt joten en niitä tehnyt. Ja muukin liikunta oli monta viikkoa katkolla ihan kiireen vuoksi. Toki aina voi keksiä tekosyitä mutta kyllä 18-19 tuntia vuorokaudessa töitä on minulle jo sen verran, että ei paljon liikunnat ole mielessä. :) Satsasin sen kaiken nukkumiseen minkä kerkesin, jotta pysyin edes ruokavaliossa kiinni. Ja kyllä ehdottomasti aion panostaa liikuntaa nyt ja tulevaisuudessa. :)

    VastaaPoista
  9. Kommentoin vanhaa tekstiä lukematta mitä olet sen jälkeen kirjoittanut.

    Asenteesi tässä on aivan oikea. Lihavuusleikkauksen aika on vasta sitten, kun olet niin monta kertaa yrittänyt ja epäonnistunut tavanomaisin keinoin, ettet enää usko niiden tehon olevan sinun tapauksessasi riittävä. Ja voihan siihen käydä niinkin, että joku niistä yrityksistä onnistuu etkä leikkausta koskaan tarvitse.

    Nimimerkillä maanantaina leikattavana :)

    VastaaPoista