2.11.2013

Vaikeuksien kautta voittoon?

Moikka moi! Olen pahoillani, etten ole tänne juuri jaksanut kirjoitella. Paljon olisi asiaa ja juttuja mielessä, mutta työtahti on ollut niin kova, että lähes kaikki muu elämä on jäänyt taka-alalle. Töitä on ollut pakko painaa  nyt hieman tiiviimmin, jotta kohta pääsen sinne reissuun. :) Mukava katkaisu arkeen luvassa tuota pikaa. :)
Muuten elämä on niin vanhoissa uomissa kuin voi vaan olla. Niin kuin yksi lukija jättikin kommentin, että olenkohan sisimmässäni luovuttanut. Niin näin voisi kyllä sanoa. Haluaisin ihan hirveästi saada painoa putoamaan, ja muutenkin elämäni kuntoon ja voinnin hyväksi. Mutten osaa vastata, miksen siihen pysty.
 
Väsymys, kiire, kiire, väsymys. Nämähän on ne perustekosyyt. Tai ainakin koen ne tekosyinä, vaikka oikeasti on ollut tosi paljon kiireitä ja olen kokenut ihan hirmuista väsymystä. Mutta kun siihen lisää sitten äärimmäisen huonon ruokavalion, niin.. voi voi..
Sokerilakkokaan ei ole nyt ihan nollatoleranssilla mennyt, mutta paljon paremmin mitä itsekkään odotin. :) Jos ne sokerit on olleet vähemmällä, niin hyvin olen tätä kompensoinut rasvaisella ja muulla epäterveellisellä ruualla..
 
Muutamaan otteeseen olen jo kuullut kyselyn mahdollisista kilojen takaisin kertymisestä. Kaippa se kroppa muuttuu ja ne olemattomatkin lihakset muuttuvat pikkuhiljaa läskiksi. Tuntuuhan nuo kommentit ihan järkyttävän pahalle, mutta kun siltikään en saa tehtyä asialle mitään.
 
Tuntuu taas, että itsetunto ropisee koko ajan alemmeksi ja alemmaksi. Välissä olin jo hieman tyytyväisempi itseeni mutta nekin ajat ovat jääneet taakse. Ja tämmöiset yllä olevat kommentit ei tietenkään sitä edesauta. Tähän on tietysti helppo vastata, että "tee nyt hyvä ihminen jotain äläkä marise!". No niinhän se menisi, jos menisi. Arvatkaa vaan kuinka hoen itse itsellenikin tuota.
Aloittaessani tätä projektia, asetin itselleni tavoitteita. Ja niiden tavoitteiden mukaan minun tavoite oli olla tänä jouluna tavoitepainossani. No, empä ole. Ja välttämättä en olisi vaikka olisinkin tehnyt kaiken tavoitteen eteen. Mutta nyt ollaan kymmenien kilojen päässä siitä. Positiivista tässä kuitenkin on se, että voin kyllä edelleen päästä tavoitteeseeni. Vain pikkasen myöhemmin. :) Mitään ei siis perittaatteessa ole menetetty, mutta kun sen ajatuksen saisikin näin selkeästi päähän. Eikä tähän vain sitä kirjoittaisi. :) 
Tykkään lukea muiden blogeja ja iloita sisimmässäni kaikkien onnistumisista. :) Saan niistä paljon intoa ja motivaatiota, ainakin hetkeksi. Haluaisin tännekkin takaisin sen innon ja motivaatiopiristyksen, jonka aiemmin pystyin teille antamaan. :) Mutta jospa tämän alamäkivaiheen jälkeen tulee entistäkin parempi ylämäki. :)
Kuvat ovat satunnaisia kuvia menneeltä viikolta eikä liity nyt varsinaisesti tähän tekstiin millään tavalla. :) Matkalaukun tilasin muuten Saksasta, ei lähempää löytynyt. :D Ja tuo suklaanäyte taisi tulla Kauneus & Terveys - lehden mukana (jota en muuten ole vielä syönyt). :)
Sori, että joudutte lukemaan vuodatusta, mutta tuntui, että olisi hyvä välillä kertoa missä mennään. Kyllä tämä taas tästä. Toiveet ja odotukset ovat postitiivisena mielessä tulevaisuuden suhteen. Pitää vain aina välillä muistuttaa itseä, että kyllä minä tähän pystyn jos vain haluan. :) Ja suuri kiitos kaikille teille tsempeistä, joita saan.
 
p.s. Olen miettinyt uuden objektiivin ostoa kameraani, ja tällä hetkellä mietinnässä on 45 mm objektiivi. Onko kokemuksia? Onko kannattava ostos? Jos kuvaat oheisella objektiivilla, linkkaa vaikkapa blogisi tai sivusto josta voisin katsella minkälaatuisia kuvia tällä tulee. :)

14 kommenttia:

  1. Voi ei! :( Älä Mariina luovuta. Tai jos juuri nyt tuntuukin, ettet ole parhaassa iskussa motivaation suhteen, niin älä tuomitse siitä itseäsi. Ihan kuin mielialakin välillä vaihtelee, niin myös tahtotilassa tapahtuu muutoksia, varsinkin kun on niin pitkäjänteisestä projektista kysymys kuin mihin olet kuitenkin itse pystynyt. Yritä vain jaksaa uskoa, että parempi kausi on edessä. Ei tässä koneita olla.

    En tarkoita, että itse tietäisin paremmin, mutta pohdiskelin juuri tämän aihepiirin asioita omassa blogissani: http://ilonpaiva.blogspot.com/2013/11/5-laaketta-hurahduskrapulaan.html

    VastaaPoista
  2. PT treenikaveriksi ja kunnon ruokavalio. Enkä nyt puhu juttailusta. Sä oot juttaillu ja saanu tuloksii, mutta enää ei näytä luonnistuvan, vaikka ymmärtääkseni maksoit jo jatkostakin? Pitää siis miettiä jotain muuta ratkaisua. Hyvä pt, jonka kanssa tapaat henk.koht. ja sellainen ruokavalio, joka on sallivampi, mutta tuo silti tuloksia, voisi toimia. Koska yksin et näytä tällä hetkellä pärjäävän saati pystyvän motivoimaan itseäsi. Tai keskittyisit edes pitämään painon samassa, jos pudotus ei juuri nyt maistu. Sekin on jo haastavaa, kuten oot itekin huomannu. Mutta tarpeellista myös opetella.

    Ootko lukenu niitä lainaamiasi kirjoja? Onko niistä mihinkään?

    Mä oon täällä sun tukena edelleen. :)

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän täysin, mistä puhut. Itse en ole vuoteen saanut kilon kiloa alas. Aloittanut monen monta kertaa taas uudelleen ja uudelleen. Niistä yrityksistä ei ole tullut mitään. Nyt tämän syksyn aikana on muutama kilokin tullut lisää. Ei tunnu mukavalta. Epätoivo on iskenyt. Miksi minua ei mikään asia maailmassa motivoi, miksi en pysty tähän?! Olen laittanut tämän nyt syömishäiriön piikkiin. Sitä se kai on? Muista kuitenkin ajatella niin, että paljon on lähtenyt.

    Sitähän voi antaa itselleen hetken luvan huilata. Mikä tarkoittaisi sitä, että ylläpidät nyt tätä painoa ja irtaudut hetkeksi laihduttamisen paineesta. Ensi vuonna sitten vaikka uudelleen?

    VastaaPoista
  4. Älä luovuta! Kuinka pitkä aika sulla on tohon reissuun? Jos nyt laittasit itselles tavoitteen, että paino alkaa ysillä ennen sitä. Se olis pieni ponnistus, mutta veikkaan että itseluottamukselle iso asia. Sitten reissun jälkeen miettisit onko energiaa jatkaa painonpudotusta vai keskittyisitkö hetken aikaa painonhallintaan ja pitäisit huolen ettei toi maaginen raja ylity. Itse jouduin toteamaan että tää homma ei onnistu yksin ja onneks lähdin viimeisenä mahdollisena päivänä mukaan Liteen. Nyt on olo keventynyt ja kiloja lähtenyt, muuten olisi varmaan tällä hetkellä ihan samoissa fiiliksissä kun sinä. Tsemppiä, tsemppiä, tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä sinulle! Älä luovuta, en minäkään vaikka aivan samoissa lukemissa on niin sinun kuin minunkin paino "pyörinyt"!
    Tulevaan jouluun en minäkään ehdi normaalipainoon mutta jos eden uudelle kymmenluvulle päästäisiin ja juhannukseksi normaalipainon ylärajalle :) Mukavaa reissua ja tiedäthän, että olet ajatuksissamme <3

    VastaaPoista
  6. Pientä huilausta vaan peliin ja sitten jatkaminen puhtaalta pöydältä :) Aina ei vaan suju ja takkuaa eikä huvita. Pieni tauko saattaa saada aikaan sen että innostaa taas tarttua terveellisimpiin valintoihin :) Ja jos sitä silloinkin pienin teoin opettelis ilman mitään hirmusta kiristelyä :)

    VastaaPoista
  7. Itse olen käynyt saman läpi. Koko kesä meni perseelleen, söin ja paino tuli takaisin. Tosin tauko teki hyvää, ei kukaan jaksa liian kauan laihduttaa ja taas on motivaatio palannut! Ensimmäisellä kerralla olin todella tiukka, tuloksia tuli, mutta sitä ei voi ikuisuuksiin jatkaa, kun en antanut itseni syödä edes jogurttia (tarkoitan siis banaani, mansikka, mustikka yms. sokeripommeja) Nyt en vedä yhtä tiukkaa linjaa, paino laskee ja motivaatio pysyy korkealla. Tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
  8. Tärkeintä on ettet luovuta!!! Tiedän, ei helppoa.. itse luovutin. Mutta älä tee sitä virhettä!! Jos nyt katon omia kuviani vuoden takaa,... voisin itkeä. Näytän ihan järkyttävältä nyt! Silloin näytin vielä hoikalta ja suht kauniilta... Vähäkin kilojen takaisin kerryttäminen saa kierteeseen, josta ei ole helppoa päästä pois ja saatat joutua hyvin pian lähtötilanteeseen!! Sitä et todellakaan halua...

    Älä ota stressiä kuitenkaan.. painon EI TARVITSE pudota... mutta koita pitää se edes samassa ja anna itsellesi muutama kuukausi aikaa! Unohda syöminen ja keskity vaikkapa liikuntaan! :)

    VastaaPoista
  9. Kuule samat täällä, keväällä sain 12 kg pois ja sittemmin ei oo tapahtunu yhtään mittää. Pelottavinta onkin ajatus että ne kilot hiipii takas kun on alkanu suklaakin maistua. Ei mullakakaan ole kyse siitä että olisin luovuttanut...mietin asiaa vähän väliä. Mutta en vaan jaksa, en saa tsemppiä päälle millään. Tuntuu pahalta ja jotenkin tuntuu että samassa veneessä ollaan. Mulla on tosin pudotettavaa vielä huimasti. Ja että onnistuuko se? Rehellisesti sanottuna en tiedä :/
    Mutta yritetään vaan nousta suosta. Kaikkein turhauttavinta on tuo eestaas junnaaminen, pitäis päästä vähän eteenpäin niin motivaatiokin paranis. Vai mitä olet mieltä.
    Tsempoiä ZETA

    VastaaPoista
  10. Itse olen heittänyt vaa'an piiloon. En jaksa sitä tuijottaa oikeasti! Ei se vaa'an luku ole se tärkein. Oot oikeasti pudottanut hurjan määrän, nyt on aika höllätä vaikka se tuntuisi ihan kauhealta ajatukselta! Älä soimaa itseäsi tai hauku, ettet muka pysty! Tee se nyt, heitä vaaka veks!! Ite oon kohta 30 kiloa saanu pois melkein neljässä vuodessa. En jaksa oikeasti miettiä mitä se vaaka sanoo, vaikka vielä pitäis n.10 kiloa saada pois, mutta ne kilot putoaa kun putoaa. Näytän mielestäni hyvältä ja se on mielestäni tärkein juttu! Se, että rakastat itseäsi ja hyväksyt itsesi nyt tämän painoisena, positiivinen mieli auttaa vaikeuksien yli. Liikuntaan suosittelen monipuolista treeniä, esim. crosstrainingiä/crossfittia. Tai etsi jokin uusi liikuntamuoto mitä et ole ennen kokeillut! Tankkaa ne kirjat läpi mitä olet kirjastosta lainannut! Suosittelen myös Antti Heikkilän kirjoja! Hei kaikkea hyvää syksyyn ja talveen!! We believe in you!! :)

    VastaaPoista
  11. Hei! Olen seurannut blogiasi mielenkiinnolla, koska itsekkin olen tuskaillut painon kanssa. Oma virheeni oli muuttaa omia tapojani ja tottumuksia liian nopeasti, liian suurilla muutoksilla. Eihän se niin toimi! Päätin tehdä niin, että unohdin ajatukset dieeteistä ja painon pudottamisesta ja keskityin vaan kehoni kuuntelemiseen. Huomasin esimerkiksi maitorahkan, jota niin usein painonpudottajille suositellaan, aiheutti minulle turvotusta. Jätin sen vaikka, kuinka paljon siitä pidinkin :P Painoni on tippunut ja makeannälkä hävinnyt vain sillä, että olen kuunnellut kehoani ja ajatellut jokaisen valinnan, jota suuhuni laitan vaikuttavan minuun. Sallin toki itselleni herkkuja, mutta enää niitä ei tee mieli niin kuin ennen. Nyt lautaselta löytyy paaaljon kasviksia! :) Hyviä vinkkejä tähän elämäntapaani sain Kukka Laakson blogista ( http://kukkalaakso.com/ ) se auttoi minua huomaamaan, ettei keho todellakaan nauti eineksistä, liiallisesta vehnästä, vaan yksinkertainen ruoka on sille parasta ravintoa! Toivottavasti sinäkin löydät itsessäsi tasapainon ja nautit! :)

    VastaaPoista
  12. Onpa surullista luettavaa, kuten itsekin sanot työkiireet ovat vain tekosyy.. En usko että omin voimin saat motivaatiosta nyt kiinni, tarvitset apua. PT voisi kohdallasi toimia? Toinen on se että jätät todellakin laihdutuksen nyt vähäksi aikaa ja keskityt muuhun.. Vaarana vain on että lihot kaiken takaisin...

    VastaaPoista
  13. Löysin tän blogin juuri ja tää on tosi kiva, älä vaan luovuta! :) btw osaisitko sanoa, mitä fonttia käytät bannerissasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Fontti on Amatic small caps. :)

      Poista